Vinsprinki

FinnSpringin pitkä matka meni ihan hyvin eli tasapaksusti. Yhdelläkään rastivälillä ei tullut yli 50 sekuntia takkiin, mutta yhdelläkään en ollut nopein. Ei ollut kulkupäivä, en tummunut. Olin neljäs, +1:07.

Neljällä rastivälillä jäin kuitenkin 45 sekuntia, ja kun kolme niistä sijoittuu peräkkäin samalle mäelle, niin mitähän siellä tapahtui? Voitto ainakin taisi mennä.

6-7 (44s) En tehnyt suunnitelmaa loppuun asti. Polkua vai rinnettä? Tuli välimalli, ei hyvä.

8-9 (45) En tiedä, miksi olin hidas.

9-10 (46) Rastille pieni koukku, kumman ylhäällä tuntui olevan.

Myöhemmin:

22-23 (47) Samoin tässä koukku rastille. Ajattelinkin kyllä, että mieluummin liian ylhäältä kuin epävarmasti rinteessä, mutta näkyvyys olikin yllättävän hyvä ja rastipiste selkeä, joten olisi pitänyt uskaltaa puskea alempana.

Olisi tietysti mukavampaa spekuloida niillä asioilla, mitkä meni oikein hyvin, mutta kaikki oli nyt kovin normaalia. Toisaalta normaalisuoritushan on se, mitä aina peräänkuulutetaan. Tee normaalisuoritus, se riittää. Normaalisuorituksessa on vaan se ikävä puoli, että sen jättämä tunnekin on tosi normaali. Oikein hyvä suoritus on siitä mukavampi, että siitä tulee oikein hyvä fiilis!

Suoritusta parempi fiilis on siitä, että viime vuonna tähän aikaan kulun vieneitä allergiaoireita ei ole juuri tuntunut, vaikka pölyt ovat valloillaan.

Vaarallinen junnu. Täytyy vanhempien naisen kohta lisätä vauhtia koneeseen, tai tää tulee ohi.

Lauantaina tummuneen Tikki-Karon ja muut kuvasi iskä.

Tulokset