Tätä et kyllä arvaa!

Mikä ruoka se sellainen on, joka sopii sekä pääruoaksi, jälkiruoaksi että aamupalaksi?

Sellainen, missä on hiilaria ja proteiinia, eikä ole sokeriherkku.

Siihen iski himo tiistain polkuvedoissa. Silloin kun Tallinnassa oli ensimmäisen kerran maa jäässä ja ilmassa ihanan kirpakka pikkupakkanen.

Illalla sitä sitten tehtiin.

Se on tietenkin RIISIPUURO!

Parasta joulun odotusta.

Joulu tulee - kartat kiertoon!

Joululahjat paketoitu, tällä kertaa kierrätysmateriaaliin eli 90-lukulaisiin peruskarttoihin.

Samalla tyhjeni kaappi. Mitään käyttökelpoista kun on vaikea heittää pois... Ei se pelkistä kartoista paljon tyhjene, mutta karttojen sisälle on pakattu paljon jämälankoja ja kierrätyskankaita, jotka on penkkiurheilun lomassa muotoiltu neuloin ja puikoin monenmoisiin muotoihin.

Myös tallinnalaisen (tai ehkä tarkemmin jokaisen Tallinnassa vierailevan turistin) pakollinen joulukuun ohjelma eli vanhan kaupungin joulutorilla käynti on suoritettu. Eikä maistunut ollenkaan pakkopullalta!

Joulukuinen Pärnu

Irtauduttiin viikonlopuksi kotihommista ja vietettiin Juhon kanssa kaksi yötä Pärnussa kylpylähotellissa. Tutustuin kaupunkiin juoksemalla ja muuten oltiin saunomassa seitsemässä erilaisessa saunassa.

Ulos ei paljon tehnytkään lenkkien lisäksi mieli, koska Pärnussa ja koko Viron länsirannikolla oli kunnon myrsky! Tuuli puhalsi 30 m/s ja Pärnussa vesi nousi 165 cm normaalitasosta. Meillä jäi vielä sunnuntai-illan tilanne näkemättä: silloin piti jo sulkea joitain katuja.

Lauantaina juoksin rannalla ja tästä Rannaparkissa, missä sunnuntaina oli polveen asti vettä, pääsi vielä lauantaina hyvin menemään:

Sellainen joulukuu. Voisin harkita ilmastopakolaisuutta. Ainakin viikoksi. Esimerkiksi Lappiin tai Kanarialle.

Tallinnan ujulassa

Tällä viikolla tuntui kahtena päivänä, että kropalle parhaalta tuntuva harjoitus on vesijuoksu, joten suuntasin pariin otteeseen Õismäelle. Viime talvena kävin uimahallissa Nõmmella ennen kuin keksin, että lähempänä on myös Õismäen ujula. Molemmista löytyy 25 metrin allas, mikä vesijuoksijalle tarkoittaa syvässä päässä 15 metrin pituudella sahausta.

Aamulla ennen kahdeksaa pääsee sisään aamu-uintihinnalla, joka on 3,30 e. Silloin on joka radalla muutama uimari. Keskellä päivää lippu maksaa 4,40 e ja kello 16 jälkeen 6,60 e.

Päivällä on hiljaista, paitsi joskus sattuu altaaseen koululaisryhmä. Maanantain ryhmä teki vaikutuksen. Noin 9-vuotiaat koululaiset uivat 45 min putkeen pidempiä taukoja pitämättä eri tekniikoita harjoitellen. Levähtää toki sai, mutta ei jäädä seisomaan. Eikä kukaan mukissut. Itse pysyn kyllä pinnalla, mutta koululaisten uimatunti olisi ollut hyvä reeni mullekin. Osaan uida sammakkoa.

Vesijuoksija on Tallinnassa vähän kummajainen. Toista lajitoveria en ole vuoden aikana kohdannut ja uimahalleissa ei ole vesijuoksuvöitä. Kerran yksi uimari kysyi innokkaasti, mistä olen vyön hankkinut ja pettyi vähän, kun vastaus oli Suomesta. Toinen kysyi kerran varovasti, että anteeksi, mikä tuo väline on.

Uimahallissa pääsee saunaan. Se on täällä asuessa luksusta.

Õismäen ujula aamuvalaistuksessa.

Todellista luksusta on kuitenkin se, ettei ole tarvinnut liikaa tai pakosti uimahallissa käydä. Jos jalka vaivaa kaksi viikkoa, tuntuu, että vaiva on ollut AINA. Jos kaksi päivää sujuu hyvin, niin huonot päivät unohtuu. (Ja joskus ehkä malttikin.)