Putkessa

Kun elämä on parhaimmillaan, siitä on kaikkein vähiten kerrottavaa. Joka päivään kuuluu sama kaava: aamulenkki ja –pala, reeni, lounas, päiväunet, hyvä kirja ja ristipistelyä, toinen reeni, hyvä ruoka ja unta.  Päivien erilaisuus koostuu näiden toimintojen sisäisistä muunnoksista. Tällaisia päiviä on ollut monen monta putkeen, voi autuutta. Maisemat ja aurinko ovat plussaa.

Sain tänne eilen tällaisen reenikaverin:

Hyvää uutta vuotta!

Es ist Donnerstag und es ist sehr kalt.

Tänään oli semmonen luontoretki, että enpä toiste toivo tekeväni. Englantilais-saksalaisessa seurassa otettiin kyyti suositulle Alpine crossing –reitille, joka tosin oli osin suljettu tulivuorenpurkauksen vuoksi, joten jouduttiin kulkemaan edestakaisin. Yhteensä matkaa tuli 16 km, kävellen, mukavalla noususummalla tulivuorien ympäröimällä kraaterialueella. Ihmisiä nähtiin ehkä 600. Eli käveltiin jonossa vaellusreitillä. Satoi vettä ja oli niin sumuista, että ei nähty yhtäkään vuorta. Maalipaikalla odotettiin bussia kaksi tuntia märissä vaatteissa. Oli mulla sentään kuiva paita, mutta kaikki muu repussa oli kastunu. Silti oli kiva päivä :D

Huipulla. Eikö ookin mahtavat maisemat!

Lopussa vähän paleli. Valitettavasti majoituksessa oli vahingossa laitettu boileri pois päältä, joten ei sit otettu kuumaa suihkua.

 Tämä päivä ei siis tarjoillut maisemakuvia, vaikka kyseessä on yksi Uuden-Seelannin mainostetuimmista retkeilyreiteistä. No huomenna varmaan paistaa aurinko, ku vedän pikkulenkit lähiteillä!

Ohakune on paratiisi

Nyt on olosuhteet niin ku niiiiin kohdallaan. Ohakune on pieni kylä ison tulivuoren juurella. Muille kuin ulkoilijoille täällä ei ole mitään tekemistä. Ovelta lähtee monenmoista juoksureittiä, on maisemaa ja aurinko ja leppeä ylänkötuuli. Mukavia ihmisiä on ja ite saa laittaa ruokaa. Hiljaista on ja iltapäivisin on päiväunet. Jalat on kunnossa ja kulkee. Reenien jälkeen voi hypätä kylmään virtaan palauttamaan jalkoja. Onneks anoppi tulee kans kohta tänne, koska lehdestä luin, että anopin kanssa matkustaessa reissu tuntuu pitemmältä, haha!

Hyvää joulua!

Kuvassa uusiseelantilainen Christmas tree. Täällä Ohakunessa vain tulivuoren purkautuminen voisi rikkoa täydellisen joulu- ja reenirauhan.

Rotoruan Hiltonista Ohakuneen

Mieluummin kuin hotelli Hiltonissa majoitun kyllä Hilton Roadilla! Simpsonien kotia vieraanvaraisempaa paikkaa on vaikea kuvitella.

Viiden päivän aikana kierreltiin Rotoruan ympärillä vaikka missä. Eilen tulin bussilla Ohakuneen reppumatkailijamajoitukseen: täällä on hiljaista, kylä on ylängöllä keskellä ei mitään, nyt on helppo levätä ja keskittyä pelkkään reenaamiseen. Ja koittaa ymmärtää sitä valtavaa määrää asioita, mitä olen viikossa ehtinyt nähdä. Simpsoneilta paljo jouluterveisiä Muukkosille, Sundbergeille ja kaikille heidän suomalaiskyläilijöilleen!

Tour de Rotorua

Taraweran laakso peittyi tuhkaan ja mutaan, kun tulivuoriTarawera räjähti 1886. Maorikyliä ja mahtavat terassimuodostelmat jäivät tuhoutuivat.

Ihan kuin uima-allas, mutta vesi syövyttää veneen pohjaan reiän!

Kuirau-puistossa kiehuvia mutalammikoita ja höyryäviä vesiä ihmettelemässä.

Rotorua-museon talo on entinen kylpylä.

Torstai-tori. Voisin elää pähinöillä ja hedelmillä täällä!

Iso geysyr ei pääse oikeuksiinsa kuvissa...

Maorien kokoontumistalo.

Maorien puuveistokset ovat käsittämättömän yksityiskohtaisia.

Geokätköilemässä käytiin kans!

Ekat suunnistukset ihmemaassa

Täällä ihmemaassa ihmeellisintä on se, miten nopeasti kaikki voi muuttua metsässä. Lähimmän metsäkukkulan toinen pääty oli laitettu kokonaan matalaksi, mikä tuntui surulliselta. Mutta jo 25 vuoden päästä siinä ovat kasvaneet uudet puut ja se voidaan hakata taas. Suomessa samaan menisi kai joku 70 vuotta.

Karttojakin pitää päivittää aika tiheään, kun kasvillisuus muuttuu niin nopeasti. Yksi valkoinen karttalehti muuttui kokonaan keltaiseksi, kun metsä hakattiin laajalta alueelta laidunmaaksi. Tänään kävin suunnistamassa farmialueella: koko A4-kokoinen 1:15000 kartta oli laidunniittyä. Reissu muuttui enemmän seikkailuksi kuin suunnistukseksi… Yksi iso aitaus piti kiertää, kun 3000 lammasta olikin eri paikassa kuin luultiin, hetki siitä tiellä tuli sata lammasta vastaan juosten mopolla ajavan miehen ajamana, mutta eniten pelkäsin, että sattuisin paikalle siihen aikaan, kun härkälauma ajetaan toiseen aitaukseen. Lisäksi alueella risteili lukuisia aitoja, osa sähköisiä. Moniin reeneihin aidat poistetaan kartalta, että suunnistuksesta tulee vaikeampaa. Pieneltä alueelta on tehty uudempi kartta, missä sain juostua pienen pätkän rauhassa. Loppuaika meni sitten elikoita väistellessä.

Tuota reeniä varten piti soittaa ja pyytää lupa alueelle menemiseen. Myös suurimpaan osaan metsistä pitää olla lupa, vaikka menisi yksinkin juoksemaan. Suuri osa metsistä täällä Rotoruan ympäristössä on aikamoista viidakkoa. Eilen vähän kokeilin, missä voi oikaista, mutta nopein oli kierrellä polkuja.

 

Kiehuvia mutalammikoita ei ole sentään tarvinnut metsässä pelätä, nämä katsastettiin puistossa, missä yksi lätäköistä 15 vuotta sitten räjähti ja heitti kuumaa mutaa pitkin puistoa 150 metrin säteelle

 

Yli 6000 sanaa

Jos kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin tässä yli 6000 sanaa viimeisen vuorokauden ajalta. Sanalliset sanat eivät oikein riitäkään.

Kyllä kelpaavat reenimaisemiksi. Ilma on kuuma ja kostea. Se vaatinee vähän totuttelua, ensimmäiset neljä lenkkiä on tuntuneet raskailta.