Vaalilenkki

Jo neljäntenä aamuna peräkkäin jalka äänesti "kyllä" juoksulenkin puolesta!

Virolaiset puolestaan äänestävät sunnuntaina parlamenttivaaleissa. Ennakkoäänestys on suoritettu ja sen aikana saattoi äänestää myös netissä. Edellisissä vaaleissa vuonna 2011 Virossa äänensä kävi antamassa 63 % äänioikeutetuista. Mustamäellä vaalit ovat näkyneet katumainoksina ja kojuina. Kotiovelle ollaan saatu hunajaa ja teetä aktiivisesti kampanjoivilta ehdokkailta.

Vammasta kärsineelle Mustamäe tarjoaa mitään tuntemaani kaupunginosaa enemmän nurmikenttiä. Niitä on kaikkien talojen ympärillä ja välissä isoina alueina. Niitä on Mustamäellä pinta-alallisesti varmasti enemmän kuin taloja tai teitä.

Kun päämäärätön kirmailu kerrostalojen välissä ei oikein napannut, otin kaunpunginosalehden keskiaukeamalta mukaan äänestyspaikkakartan. Siihen oli rasteiksi merkitty Mustamäen äänestyspaikat. Vaalisuunnistuksesta kertyi matkaa 8,4 kilometriä. Olihan se sentään hauskempaa kuin muuten vain juoksennella! Vaikka hyvin kelpaa pelkkä juoksentelukin viiden viikon tauon jälkeen.

Outsan vaalisuunnistus

Oikeita suunnistuskarttojakin on toki tarjolla ja metsässä ei ole lunta enää ollenkaan. Huomenna ohjelmassa jo ihan tavallista suunnistusta, jos protestiääniä ei kuulu.

Tartu Maraton 31 km

Viikonloppuna kävin Tartossa. Siellä oli juuri niin ihanaa kuin muistin.

Nyt siellä on kylläkin liikkuminen aika tiukasti rajattua kahden vuoden päästä järjestettävän MM-sprintin takia. Se ei tällä kertaa haitannut, sillä lenkkareita ei ollut mukana, valitettavasti vieläkään... Mutta monot ja sukset oli ja sunnuntaina suksin Tartu Maratonin puolimatkan. Kokonaiselle en tuon jalan takia uskaltanut lähteä, mutta ei se onneksi ärtynyt yhtään.

Viisi viikkoa on nyt mennyt käytännössä täysin juoksematta ja eipä ole tunteja muutenkaan kertynyt, kun seinille hyppimistä ja pään hakkaamista seinään ei lasketa. Sunnuntain hiihdon jälkeen olo oli aivan taivaallinen. Tuntuu, että kaikki sujuisi, kun vaan pääsen ulkoilemaan ja mieluiten reippaasti. Mutta jottei menisi elämä liian helpoksi, niin pienen flunssan pukkasi tuliaisiki, kun pääsin kotiin Tallinnaan.

Lisää juttua reissusta kestävyysurheilu.fi:n toimittajaraportissa.

Pitkä lenkki Tallinnan kaupunginosassa 1/8: Kristiine

Neljän viikon juoksukilometrisaldoksi jää 20. Nilkassa on jännetulehdus, joka ei ole kipeä, mutta ärtyy heti juostessa, joten pitää rauhoittaa se nyt kunnolla. Vika johtuu kuormitusvirheestä.

Vesijuoksua en montaa tuntia viikossa jaksa tehdä ja kuntopyöräily ei kiinnosta sitten yhtikäs. Kevään kunnon kannalta en ole huolissaan ollenkaan. Kunto tulee kyllä nopeasti, kun pääsen juoksemaan. Juoksemattomuus hermostuttaa vain tavallisten päivien kannalta. Se on parasta tekemistä, mitä tiedän. Mustamäellä paistaa häikäisevän kirkas aurinko ja metsässä on lumetonta. Haluaisin juosta joka päivä.

Kävellyt olen vähän, mutta yhtään en halua nilkkaa ärsyttää. Meren rannalla keksin, että haluan tehdä pitkän lenkin kaikissa Tallinnan kahdeksassa kaupunginosassa ja katsastaa juosten pieniä ja suuria nähtävyyksiä. Yksi kaupunginosa ei pitkään lenkkiin sovellu: meidän lähiristeyksestä pohjoiseen alkava Kristiine.

Kristiinessä on taloja kaikkia maailman sortteja. Se on Viron asuinalueilla hauskinta. Kahta samanlaista ei usein vierekkäin löydy. Jokainen rakentaa talon sellaiseksi kuin haluaa, päättää itse katon kulmasta ja seinien väristä.

Kristiinen tiet ovat suoria ja mitään nähtävyyksiä ei ole. Kaikilla Tallinnan kaupunginosilla on omanlaisensa luonne ja rajat tuntuvat välillä hyvinkin selviltä. Tallinnassa on paljon puistoja, mutta Kristiinessä niitä on yksi. Siellä on Kristiinen ainoa jonkin sortin nähtävyys, kultainen leijonapatsas. Kristiinestä Mustamäelle tullessa omakotitalot muuttuvat heti rajalta kerrostaloiksi. Rajat on merkitty kaupunginkarttoihin ja jokaisessa kaupunginosassa on oma kaupunginosan toimisto, jossa esimerkiksi rekisteröidytään asukkaaksi. Kaupunginosilla on myös omat tienvarsikyltit ihan kuin kunnan rajoilla tavallisesti.

Aivan turha paikka Kristiine ei kuitenkaan ole urheilijankaan kannalta. Kristiinessä sijaitsee Tallinnan yliopiston liikuntatieteellinen kirjasto. Tiet ovat pitkiltä pätkiltä sulia näin helmikuussakin. Mutta jos pitkä lenkki pitäisi tehdä, niin Kristiineen sitä ei tulisi lähdettyä tekemään muuten kuin surkeissa olosuhteissa urheiluhalliin, missä yksityiskoulun oppilailla on käytettävissä kaikkien lajien suorituspaikat uimahallista sisärataan koripallokenttiin ja isoon kuntosaliin.

Kristiine on siis yhtä kelvoton pitkään lenkkiin kuin nilkka nyt. Muissa kaupunginosissa voi hyvin juosta pitkän lenkin. Toivottavasti pääsen palaamaan asiaan mahdollisimman pian.

Vetää niin sanattomaksi, etten keksi otsikkoa

Kaksi viikkoa reeniajasta meni aivan harakoille nilkan kanssa tuskaillessa. Lauantaina pistin asioita kerralla kuntoon:

Käytiin papin luona.

Kuva: Helmiina Pajunen

Testasin immuunisysteemiäni pussailemalla oikein paljon ja halaamalla yli sata ihmistä.

Tankkasin energiavarastot täyteen.

Jumppasin nilkkaa vahvaksi tanssimalla puoliyötä.

Hymyilin niin paljon, että poskiin sattuu. Toivon voivani käyttää näitä harjoitettuja hymylihaksia tänä vuonna oikein paljon.

Rakkaita vieraita kiitämme varustepuolen ja tilin täydentämisestä, sekä matkaohjeista pariskuntaelämän huipulle. Ja erityisesti ikimuistoisesta illasta. Kuvia olen ehtinyt saada vasta muutaman, mutta hymylihasharjoitus on kestänyt lauantaista lähtien.