Olosuhde ja suorituskykyisyys

Viime talven hiihtolähetyksissä toimittajat ja hiihtäjät puhuivat olosuhteesta

Millainen olosuhde ladulla oli? Olosuhde oli vaikea.

Käyttämällä sanaa perinteisen monikan sijaan yksikössä summattiin sade, tuuli, lämpötila, lumityyppi, ladun kunto, ilmankosteus ja kaikki yhdeksi muuttujaksi.

Tämän kauden uusiosana kuulostaa parin hiihtoviikonlopun perusteella olevan "suorituskykyisyys". Ennen puhuttiin "suorituskyvystä", mutta nyt sinne on jostain syystä lisätty isyys perään.

Suorituskykyisyyttä tuntuu löytyvän. Suorituskykyisyys oli hyvä. Rukalle suorituskykyisyyteni kasvaa tästä vielä.

Niin se kieli muuttuu. Hyvin oli aikaa kuunnella, koska jalka ei halunnut tänä viikonloppuna juosta. Ehdin myös lukea Aino Kallaksen sata vuotta vanhaa teosta Noor Eestistä, 1900-luvun kulttuuriryhmästä. Kallas esitteli esseekirjassaan Johannes Aavikin, virolaisen kielitieteilijän, joka halusi aikanaan kovasti muuttaa viron kieltä. Hän loi uusia sanoja murteiden ja suomen kielen pohjalta, kehitti lyhyemmän monikkomuodon ja superlatiivin ja halusi poistaa lauseopista saksan kielen voimakasta vaikutusta. Kieli ei tuosta vain yhtäkkiä muutu, mutta sadan vuoden aikajänteellä Aavik onnistui tavoitteessaan. Hänen keksimiään sanoja on käytössä noin 30 ja monikko- ja superlatiivimuodot ovat yleistyneet.

Tarinan opetus on kielihistorian sijaan, se että Aavik halusi muuttaa todellisuutta ja Aavik työskenteli ahkerasti kirjoittaen ja esitelmöiden ja Aavik onnistui muuttamaan todellisuutta. Jokainen pystyy siihen! Täytyy vain tietää, mitä haluaa ja sitten tehdä se.

Olosuhde Tallinnan sunnuntai-illassa on tällä hetkellä hieman vastenmielinen, mutta aerobista suorituskykyisyyttäni kehittääkseni lähden tästä pimeyteen reippailemaan.

Tänä viikonloppuna neuloin enemmän kuin harjoittelin.

Marraskuun juttu on tiejuoksu

Kun tulen Tallinnasta Suomeen, himoitsen vaativia suunnistusreenejä ja metsäjuoksua mäkisessä maastossa. Tällä pitkän viikonlopun reissulla huomasin, ettei se kuitenkaan ole marraskuun juttu...

Marraskuu on vuoden kylmin suunnistuskuukausi. Lämpötila pari astetta ja kylmä tihkusade. Metsässä vaatteet kastuvat läpimäriksi ja märissä vaatteissa kroppa ei lämpiä, vaikka juoksisi kovaa.

Viisautta on osata harjoitella olosuhteiden mukaan. Reilu viikko sitten juoksi 3 km maantiekisan jäätävässä säässä, ihan kuin olisi kylmässä suihkussa ollut. Viikolla jouduin pitämään kaksi lepopäivää, kun reisi venähti pikkuisen kylmässä.

Loppuviikosta tulin Kangasalle. Suunnistin kaksi harjoitusta ihan hyvin, mutta palelin molemmissa. Se on sairastumisriski.

Sunnuntaille olin suunnitellut juoksevani pitkänä lenkkinä vuoden 1955 Jukolan ensimmäisen osuuden. Kävin ykkösrastilla. Olin ihan sairaan jäässä. Tulin pois. Tänään sääri on tuhannen jumissa. Kylmyys lisää vammariskiä.

Varokaa märkiä vaatteita! Märkä metsä on kylmä metsä.

Virheiden välttäminen tarkoittaa onnistumista. Enää en halua paleltua. Paleltumisen jälkeen sauna. Sitten neulotaan loppupäivä lisää lämpimiä sukkia ja paitoja sekä nautitaan sisäiseksi lämmikkeeksi hyviä kirjoja:

Onneksi jaloille on maistunut tiejuoksu. Tiejuoksu on marraskuun juttu.

Täydellisen pitkän lenkin hurmiossa

Tein tänään täydellisen pitkän lenkin Nõmmen eteläosan metsissä. Täydellisellä pitkällä lenkillä on hyvä reitti, joka mahdollisesti sisältää uuden paikan, kuten tänään. Täydellisellä pitkällä lenkillä juoksu kulkee unelman kevyesti, mutta vauhtia silti ei tarvitse kiristää, koska kyse on pitkästä lenkistä. Jalka ei oireile, jalat eivät väsy, ei tunnu mitään. Kilometrit kertyvät ihan itsestään, kahden tunnin kohdallakaan ei tekisi mieli lopettaa. Ei tarvitse käydä kolmea kertaa puskapissalla, kengännauhat eivät aukea, liikennevalot näyttävät joka kerta vihreää, koiranomistajat luppakorvineen astuvat sivuun pikkupolulta, sammal on uskomattoman vihreää ja mäntymetsä kauneimmillaan, sadetta ei tule, vaikka ennusteessa niin sanotaan, sen sijaan aurinko pilkistää harmaan taivaan rakosesta, on lämmintä, vaikka on marraskuu, ei tule nälkä eikä jano, lihakset eivät tyhjene, mutta mieli kyllä, ja siinä tilassa en tule nälästä äkäisenä kotiin, ja sitä paitsi lihakeitto on valmiina hellalla.

24,6 km, 2 h 10 min. Harvoin olen juossut kotiovelta näin pitkään.