Postikorttimaisemista

Suunnistuharjoitus tapahtui Utsjoen kyljessä mielettömän kauniissa tunturikoivikossa, mikä sopivasti vähensi näkyvyyttä ja lisäsi vaativuutta. Pohja oli nopeaa ja Silvennois-Asikais-Keskinarkaus-trion kartta kohdillaan. Kesän paras maasto!

Kirjallisia harjoitteita II: Maaninkavaara

10 km, tyttö, Maaninkavaara ja palautusevääksi Marie-keksi.

 

Koulua ei kylältä löytynyt: täytyykö alkaa epäillä, ettei kaikki kirjoissa painettu olekaan totta? Eikä ollut kylmä talvikaan, mutta muuten oli kova meininki ;)

Lisää aiheesta: Miika Nousiainen: Maaninkavaara

Kirjallisia harjoitteita I: Havukka-ahon ajattelija

Kainuun viikon pitkä lenkki tehtiin Sinisellä polulla Kuhmossa Konsta Pylkkäsen jalanjäljillä. Havukka-ahon ajattelijan lopuksi Pylkkänen taivaltaa maistereiden kanssa kompassisuunnalla suoraan länteen Lentuan rannasta Kontiomäen asemalle. Tähän kohtaan sattuu retkeilyreitti Sininen polku, joka tosin käsittää vain alun Pylkkäsen kulkemasta reitistä.

 Neljä kilometriä kuljettiin upeassa harjumaisemassa. Hyväkulkuinen polku oli harjun päällä ja molemmin puolin oli koko ajan soita ja pieniä järviä. Pylkkänen ja maisterit olivat eniten kiinnostuneita soista, joten ehkä ne kulkivat harjun juuressa suon reunoja pitkin. Matkalla he laskivat näkemänsä ja kuulemansa eläimet, samoin jäljet. Niin mekin:

hyttynen (100)

sudenkorento (5)

kärpänen (n. 15)

paarma (3)

käpytikka (1)

teeri (3, vai oliko ne pyymetsoja!?)

maisteri näki lisäksi sammakon (1)

Harjuketjun päätteeksi kierrettiin järvi huonokulkuisemmassa korvessa ja kokoon saatiin kahden tunnin lenkura. Pylkkänen ja maisterit taivalsivat kolme päivää, meillä sen sijaan oli kiire seuraamaan MM-finaalia, joten onneksi ei jouduttu Kuoliaaksi-Naurattajan torpalle.

Paljonko sitten vaihteli maiseman laatu, tuo metsän havuinen jättiläistalja? Paljon ja vähän. Vähän siinä mielessä, että kangasta seurasi suo ja suota kangas. Mutta tarkasti ottaen yksityiskohtia ja vivahduksia suorastaan vilisi. Metsiköitä, noita suuren puukansan eräänlaisia kyläkuntia nähtiin kaikenasteisia. Nuorta ja yritteliään vihreää taimistoa, vaurasta, miehuusiän saavuttanutta pylväikköä ja vanhoja, ränsistyneitä ryhmiä maahan sortumassa.

Kohti Euromiitinkiä

Ensin syytin itseäni siitä, että ajoin keuhkot sellaiseen tilaan, että MM-katsastuksissa en oikein päässyt edes yrittämään terveenä. Mutta ei sitä mattotestiä oikein voi virheeksikään sanoa, koska en ollut ennen tehnyt sitä allergia-aikana. Olihan mahdotonta tietää, miten voi käydä. Virhe se on vasta, jos teen sen uudelleen.

Maanantaina tein ensimmäisen pikkukovan katsastusten jälkeen ja se meni ihan hyvin. Muuten ohjelmassa on ollut aerooppista harjoitusta ja se on tehnyt erittäin hyvää. Kroppa vaatii vähän kilometrejä, että juoksu tuntuu helpolta. Kisojen välissä en ehkä pystynyt tekemään niitä tarpeeksi, kun aina piti palautua tai levätä seuraavaan. Keväällä palautuminen kesti aina poikkeuksellisen kauan noiden keuhko-ongelmien takia.

Kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, tulee helposti pyöriteltyä asioita liikaa mielessä ja puristettua mailaa. Nyt kun jännä paikka on ohi ja hengittäminen helpompaa, on ollut reeneissäkin uutta tekemisen iloa. Kävin Ponsan mahtavilla mäillä vaeltelemassa. Juoksin pitkän lenkin Kangasalan harjuilla ja sen päälle spurttasin vielä Saarikylien ympärijuoksun viestisarjassa pari osuutta.

Kyläviestijoukkueen nimi oli DreamTeam. Järvenpää juoksi ekan osuuden ja sitten vielä meidän tyttöjen kirittäjänä kaikki muutkin osuudet.

Heinäkuu sujuu reissun päällä. Kainuussa en osallistu kisoihin vaan teen hyvää harjoitusjaksoa ja inspiroidun isojen kisojen tunnelmasta. Sen jälkeen vielä Lappiin puolentoista vuoden liian pitkän tauon jälkeen ja olen valmis Skotlannissa käytävään Euromeetingiin.