"Tämä se vasta on elämää"

Otsikon lainaus on Muumipapalta, kun hän pääsi merelle purjehtimaan.

Neljän yön reissussa Faluniin Tiomilaan jollain tavalla tiivistyi, mikä kaikki on hyvin, hienoa ja tärkeää.

Ennen viestiä tavattiin hyvissä ajoin, kun kaikki saapuivat paikalle jo perjantaina. Lakattiin kynnet sinisiksi.

Viesti alkoi parhaalla mahdollisella tavalla, kun Evely tuli aloituksesta toisena! Laura suunnisti hyvin toisen osuuden ja pääsin metsään sijalla 21.

Jälkeen päin huomasin, että suunnistussuoritukseni aikana en tainnut ajatella mitään muuta kuin sitä hetkeä. En miettinyt millä sijalla tulen vaihtoon. Lähtöviitoituksella oli sisko huutamassa, että ”sä oot paras!”. Nyyh! Eihän siinä voi kuin onnistua.

Viitoitus jyrkkään ylämäkeen, aloitin hapottamatta ja pari tyttöä karkasi siinä. Huomasin sen, mutta en miettinyt sitä sen jälkeen enää yhtään. Jalkaa en ajatellut kertaakaan ja en pelännyt ollenkaan, että putoan jonkun metsässä kohtaamani kilpailijan kyydistä.

Suunnistus oli selkeää, suunnitelma tiedossa, tekeminen edessä. Tein tosin kaksi virhettä: toisessa herpaannuin pieneksi hetkeksi ja en varmistanut kompassista, toisessa lippu ei vaan näkynyt varvikosta, vaikka tiesin olevani ihan lähellä. Virheen tapahduttua ne pyyhkiytyivät mielestä, eivätkä kolkuttaneet takaraivossa. Fyysisesti päivä oli tavallinen, hyvä. Nautin. Flow?

Parannettavaakin siis jäi vielä, mutta nyt tiedän, että ainekset hyviin suorituksiin ovat olemassa. Vaihdoin sijalla 15 ja annoin kartan varanaisena joukkueeseen nousseelle siskolle, parasta! Anna suoriutui kohtuullisesti viimeisestä osuudesta ja loppusijamme oli 31. Metsään Anna lähti sijalla 22 ja jos siitä olisi pystynyt nostamaan yhdenkin pykälän niin olisi ollut kova temppu: Anna juoksee ensimmäistä vuotta naisten sarjassa ja pikatsekkauksella näytti, että kaikki 21 edellä lähtenyttä naista ovat niitä, jotka ensi viikolla kilpailevat Tsekissä EM-kilpailuissa.

Kisan jälkeen mentiin yhdessä syömään. Jännitettiin miesten kisaa. Aamulla oli töitä ohjelmassa: kirjoitin uutisen viestin ratkaisusta ja keräsin muutaman kommentin menestyjiltä. Aamu oli kirkas ja ihmiset raukean väsyneitä ja onnellisia. Sitten palauttelin puolentoista tunnin kevyellä lenkillä upeassa maastossa. Kotimatkalla keskusteltiin inspiroivista ideoista.

Kotona Juho laski tavanneensa tuttuja viidestä maasta. Oi elämää.

Eesti meister!

Kisakausi jatkui Kaakkois-Virossa aivan Venäjän rajan tuntumassa Viron mestaruuskilpailuilla. Nyt on meriittilistalla keskimatkan Viron mestaruus, jihuu!

Yli 20 asteen lämpö teki molempina päivinä etenemisestä tahmeaa ja ehkä harjoitusviikkokin painoi vähän. Parilla rastivälillä olin epävarma, mutta sen isompia virheitä en tehnyt. Evely Kaasiku oli toinen eli kaksoisvoitto Kangasala SK:n naisille!

 ”Tämä on sitä, mitä ensi vuonna on sitten osattava,” sanoi kuuluttaja Sixten Sild ensi vuoden Viron MM-kilpailuihin viitaten. Etelä-Viron tämän vuoden kisat ovat erinomaisia harjoituksia MM-kisoihin 2017 tähtääville. Tällaista se oli:

Kevät on jo pitkällä, mutta kesäksi tämän maaston vaikeusaste lisääntyy vielä mukavasti, kun vihreistä alueista tulee oikein vihreitä…

Tulokset

GPS keskimatka

Sunnuntaina suunnistettiin viesti. Meidän seura ei saanut naisten joukkuetta tällä kertaa kokoon, joten sekaseurajoukkueella mentiin kilpailun ulkopuolella. Suunnistin aloitusosuuden ja leivoin pari koukkua laakeissa pisteissä. Huh hellettä.

GPS viesti

Vappupäivä Viljandissa

Viime vuoden vappupäivän tapaan osallistuttiin Juhon kanssa Viljandi järven ympärijuoksuun. Ei ollut helppo lähteä, kun jalkaa juili jo aamusta, mutta seitsemän jälkeen junalle kävellessä, kirkkaassa aamuauringossa, junan halkoessa Viron keväisiä peltomaisemia ja saapuessa kauniiseen Viljandiin ja lämpömittarin näyttäessä +18, ei vaan voinut olla huonolla tuulella.

3000 juoksijaa viivalla! Juoksutapahtumien tunnelma on täällä rento. Kaikki ovat iloisella tuulella ja kättelevät tuttavia lähtöviivalla. Mikäs on päivän kunto?

Juoksussa reisilihas oli liekeissä ja nilkka ei suostunut ojentumaan rentoon askeleeseen. Teki mieli kävellä. Keksi nyt hyviä ajatuksia. Pari lihasta on poissa pelistä, mutta aika montahan mulla on käytössä. Kellokaan ei näyttänyt mitään lamauttavia lukemia, joten juoksin edelleen. Alamäissä suunnistaja harppaa helposti sipsutukseen vaihtavien juoksijoiden ohi, koitin nauttia niistä hetkistä.

Jäin tasan minuutin viime vuoden ajasta, nyt meni 47:49. Tuntemusten mukaan romahdus olisi voinut olla suurempikin. Vaikka juoksu tuntui pahalta, niin kisan jälkeen on aina ihanan kaikkensa antanut olo. Olympiamaratonille matkaava Trio to Rio -kolmosten tyttö Liina Luik voitti ajalla 43:05.

Viime vuoden muisteloissani mukana upeita videoita kisasta.

Tulokset 2016