Unkari. Tulipahan käytyä.

Oma suunnistuskauteni starttasi käyntiin Unkarin leirillä maajoukkueen kanssa. Paljon ei jäänyt kerrottavaa, kun parin reenipäivän jälkeen iski toistaiseksi tuntemattomasta syystä ruokamyrkystys koko porukkaan. Loppuleiri menikin lähinnä taudista palautellessa, viimeisenä päivänä sentään alkoi taas tuntua normaalilta.

Kauden ensimmäinen kisakin tuli juostua. Tulos Budapestin mestaruuskisoissa ei ollut hääppöinen, mutta vielä en suostu huolestumaan, kun takana oli sentään vain kolme suunnistusharjoitusta koko vuonna ja maastotyyppi oli uusi.
Jäi leiristä sentään jotain käteen, kun harjoitukset analysoitiin huolellisesti ja maastoa tuli katseltua kovien reenien lisäksi hissukseen hölkötellen. Tuntuu, että opin sietämään epävarmuutta: suurpiirteisissä maastoissa ei aina ole mahdollista tietää olinpaikkaa millin tarkkuudella.

Sujuvuus ja suoritusvarmuus vielä vähän talviunilla...
Ihanaa oli palata Tarttoon: ei yhtään lunta ja aurinko paistaa!

Mikä maa mikä valuutta?

Monessa metsässä ei saa liikkua auringonlaskun jälkeen. Tuuleton päivä on uutinen. Lenkkeilijät tervehtivät toisiaan. Pyöräilijöille on teillä oma kaista.

Tanskahan se.

Leirireissuja näyttää kalenterin mukaan olevan tulossa ja olin vannonut, etten Tanskaan lähde, mutta niinhän siinä kävi, että viiden päivän reissu tuli otettua Juho-Veikon tapaamista varten.

Toiveissa oli päästä juoksemaan maastoon, mutta Aarhusin lähiössä asuminen ilman autoa ja polkupyörää ei ollut aivan optimaalinen tilanne toiveiden toteuttamiseen. Polkuja, hiekkateitä ja nurmikkoa pääsin kyllä juoksemaan. Luntahan Jyllannissa ei ole ollut moneen viikkoon, helmikuun alussa oli kuulemma sen verran, että joku fanaatikko hiihti golf-kentällä.

Juho-Veikon kämpiltä suuntasin lenkkiä True Skoviin. Tosimetsä ei ihan vastannut suomalaisen metsäkäsitystä...

Mutta oli siellä kaksi bambia, niin kai se oli metsä. Kuuden kilometrin nousujohteinen VK sujui täällä ihan mukavasti ja nousuakin kertyi täällä ja melkein joka harjoituksessa.

Pitkä lenkki tehtiin yhdessä Pan Århusin seuramajan maastoissa meren rannasta alkavassa metsässä. Upeita polkureittejä oli laputella. Muuten maisemat on aika karut, kun ei ole yhtään vihreää.



Tartossa on taas kunnon pakkaset ja tiet ovat jäisiä, mutta puolentoista viikon päästä onkin jo seuraava "etelänleiri" Unkarissa. Kovasti tekee jo mieli metsään ja suunnistamaan.

(Niin ja valuutta Tanskan kruunu, sitä saa Tanskassa kulumaan... Jäi nallekarkit syömättä, kun pussi maksoi 3e!)