Heikko vai rohkea?

Viikonloppuna käytiin minilomalla Tallinnassa. Ulkoilukävelyä lähiöissä ja hyvää ruokaa halvalla + kassillinen kirjoja kotiin tuomisina.

Urheiluista piti pitää viikon tauko, vähän ulkoilin vaan. Pakkotauko johtui väsymyksestä. Ehkä juoksin liikaa. Kun parin lepopäivän jälkeen tuntui edelleen tosi huonolta, tajusin, että tässähän voi levätä viikon, eikä tapahdu mitään, kuten valmentaja vakuutti. Rentoutti, olin vaan ja lepäsin, ja kun oli tuo reissukin, niin ei tullut stressattua, että joko tänään kulkisi.

Viikon lepo tekee ihmeitä. Eilen kulki ja tänään kulki ennätysvauhtia.

Sitäpä vaan mietin, että olisihan ideaa joskus uskaltaa pitää viikon loma, reenikaudellakin. Nyt oli vähän pakko, mutta luulen, että sellaisesta voisi olla suunnitelmallisesti hyötyäkin. Levossa kunto nousee. Pääkin palautuu. Voi siinä silti saunalenkkeillä ja käydä vaikka uimahallissa, tehdä mitä huvittaa.

Mutta olisihan sellainen kauhian rohkeaa, sanoa nyt helmikuussa, että mullapa on nyt lepo- tai lomaviikko, en reenaa! Kaikki muuthan juoksee just sillä aikaa karkuun! Vaan kun ei se niin mene ihan niinkään... Silti ajatukseen sisältyy ajatus heikkoudesta, kuka nyt lomaa tarvitsee, sitä vartenhan on lokakuu.

Tätä lukiessa tuntuu varmaan typerältä, että miksipä ei voisi levätä viikkoa. Vaan annas olla kun se tilanne osuu omalle kohdalle, että nyt TÄYTYISI levätä. Ei se päätös taida monella syntyä tuosta vaan ilman omantunnon tuskia. Vaan rohkea se on joka silloin lepää, heikko kärsii sitten tyhmyyksistään, kun ei uskaltanut lomailla reeneistä. Loma on kyllä lusmu sanakin, lepo sen sijaan kuuluu urheilijan elämään, niinkös...

Sattui tätä kirjoittaessa silmään, että Bergmankin on juuri kirjoittanut lepoviikosta ja tiivistänyt hyvin, mitä se harjoitusohjelmassa käytännössä voi tarkoittaa.

Haaste

Fitlandian Venla haastoi vastailemaan ja kyselemään. Tässä tulee!

11 faktaa
1. Ärsyynnyn yhdyssanavirheistä.
2. Tykkään marjastuksesta.
3. Hiihdän vain perinteistä.
4. Otin influenssarokotteen.
5. Haluaisin oppia valokuvaamaan, mutta en jaksa nähdä opettelun vaivaa.
6. Luin viimeksi Juudas Puustisen kirjan Hiihtokilpailu.
7. Neulon luennoilla, että jaksan keskittyä.
8. Elokuvien alalla olen suorastaan hävettävän yleissivistymätön.
9. Olen aamuihminen.
10. Äitin tekemä lohikeitto on mun lempiruoka.
11. Odotan Lapin viikkoa ja joulua!

11 vastausta
1.     Mikä suunnistuksessa koukuttaa? Metsä, vaihtelevuus, se kuinka aina voi parantaa.
2.     Mitä muita lajeja harrastat/olet harrastanut? Ennen kuin aloitin suunnistuksen kävin yleisurheilu- ja hiihtokouluissa. Pelasin monta vuotta jalkapalloa.
3.     Onko sinulla suunnistukseen liittyviä tavoitteita ensi kaudelle? Mitä? EM- ja MM-kilpailut. Terveenä pysyminen ja nautiskelu.
4.     Missä maissa olet suunnistanut? Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Skotlanti, Espanja, Portugali, Sveitsi, Itävalta, Ranska, Italia, Viro, Latvia, Liettua, Unkari, Uusi-Seelanti.
5.     Peukalo- vai levykompassi? peukku
6.     Mikä on lempparitreenisi? Kaikki missä kulkee! Pitkät lenkit hienoissa maisemissa, testijuoksut, kilpailunomaiset suunnistusharjoitukset, pitkät VK:t talvisilla maalaisteillä, hiihto Lapissa... mahdoton valita.
7.     Mikä on lempimaastosi? Maastotyyppi, paikkakunta tai jopa lempikartta? Tältä vuodelta jäi mieleen Utsjoen kupeessa sijaitseva pienipiirteinen tunturiylänkö. Yleisesti mieluisinta on nopeakulkuinen, mutta taidollisesti vaativa maasto.
8.     Onko sinulla joku erityistaito tai -kyky? Sukkien neulominen silmät kiinni.
9.     Mikä on lempikirjasi? Miksi? Tämäkin on mahdoton! Olisiko kuluneen vuoden kolmen kärki Haruki Murakamin Norwegian Wood, Täällä Pohjantähden alla ja Katri Lipsonin romaanit Kosmonautti ja Jäätelökauppias. Ja tietty Kjell Westön uusin Kangastus 38! Joskushan tulee jaettuja sijoja, niin kolmen kärkeen voi mahtua viisikin... 
10. Jos voisit lahjoittaa miljoonan jollekin taholle, mikä se olisi? Vaikkapa Suomen Luonnonsuojeluliitto.
11. Jos voisit asua missä tahansa, missä asuisit? Haluaisin asua jonkin aikaa Lapissa. Kaiken kattava vastaus voisi olla, että maalla.

Haaste lukijoille
Tarmo loppui listoihin ja haasteen viimeistä osaa, 11 kysymystä, ei nyt irtoa millään! Koska kovasti valitetaan pimeydestä ja synkkyydestä ja kaamosmasennuksesta, haastan kaikki halukkaat lukijat kertomaan marraskuun mukavuudesta. Itse nautin pimeyden rauhallisuudesta ja sitä paitsi juoksukelitkin ovat olleet oivalliset näin pitkälle talven kynnykselle. Positiivisia ajatuksia marraskuun loppuun!

Eilen tein niin ällön terveellisen porkkanakakun, että sitä voisi syödä vaikka ruuaksi. Mutta on hyvää! Ohje täältä:http://thegoodmorning.indiedays.com/2013/10/19/maailman-terveellisin-porkkanakakku/

 

On urheiltu :D

Iskä kaivoi vähän uutisarkistoja viikonloppuna. Kovaa menoa vuodelta 1998.

Juoksu maittaa

Lauantaina reippailtiin Uzben ja siskojen kanssa Nokian Pinsiön poluilla. Uusi reittejä, hienoja paikkoja ja sekoa seuraa eli parasta pitkää lenkkiä.

Juhon kanssa edellinen tavoite oli päästä kaikkien vammojen jälkeen yhteislenkille. Seuraavaksi yhteistavoitteeksi otetaan, että päästään vielä juoksemaan kovaakin, josko vaikka TeivoCupissa tai jossain uudenvuodenjuoksussa.

Kelit olisivat lokakuussa suosineet kyllä, mutta suunnistus ei ole tuon hengitysrajoitteisuuden takia houkutellut. Muutamana viimepäivänä happi on kuitenkin kulkenut mukavasti, joten rohkenin metsän puolelle kokeilemaan ja sainkin ihan kunnon VK-tehoisen reenin aikaan. Kyllä maittoi!

Muukkosen huikeaan kilometrispektaakkeliin ei akkojen määrillä ole asiaa, mutta viime viikolla kertyi kuitenkin marraskuun ratoksi oma juoksuviikkoennätys, 121 km. Vanhaa 117 km olikin sivuttu jo moneen kertaan. Uusi ennätys syntyi oikein helposti, sillä juoksu maittaa, sekä päälle että jalalle.