Nilkka ja Venla-enkka

Venlojen viesti jäi sitten lopulta väliin tuon kiukuttelevan nilkan takia. Norjan kisojen jälkeen se turposi palloksi ja tulehtunut jänne oli kipeä. Yllättävän nopeasti se kuitenkin rauhoittui ja torstaina juoksin hyvän lenkin, mistä se kuitenkin suuttui uudestaan. Päätin lopulta, että pakko se on jossain vaiheessa saada kuntoon, ja tiedä miten suureksi palloksi se olisi vielä yhdestä startista pullahtanut. Niinpä menin kylään siskolle ja sen miehelle, pyöräilin ympäri Kuopiota ja penkkiurheilin.

Eikä mua olisi Vehmersalmella näköjään tarvittukaan, sillä SK:n naisnelikko suunnisti SK:n historian parhaan sijoituksen! Ennätys on nyt sija 16. Ensi vuonna aiotaan olla vielä nopeampia ja tarkempia, mutta mahtavaa jo tämäkin! Nyt baanalla painelivat Evely Kaasiku, Iida Savolainen, Heini Papinsaari ja Iveta Duchova.

Sponsorille palkinto!

Tossusponsorini palkittiin juuri Pirkanmaan Vuoden nuori yrittäjä -palkinnolla, mahtavaa! Miika ja Reetta Vuorion yritys OAC Finland tuo Suomeen LaSportivan maastojuoksukenkiä, kiipeilyvarusteita ja muita retkeilyvarusteita. Lisäksi he ovat itse kehitelleet retkihiihtäjien keskuudessa hittituotteeksi nousseen karvapohjasuksen ja maailman kevyimmät retkiluistimet, joita valmistetaan Kangasalla. Onnea!

LaSportivan tossuja on helposti saatavilla viikonloppuna Jukolassa. Malleja on sprinttitossuista maastojuoksuun ja vapaa-ajan lenkkareiksi sopiviin malleihin. Suunnistajan kaupan kenkäosastolta löytyy, asiantuntevien myyjien opastamana. Käykäähän valitsemassa sopivat

Tässä mun suosikit:

Raptoreita käytän vaelluslenkeillä ja vapaa-ajalla. Sattu syksyllä näin taivaallisen värisetkin vielä!

Anakondilla painelen metsissä ja poluilla.

Lisähappoa ja -turvotusta Norjan rinteiltä!

Italian kisojen ja matkustuksen jälkeen olin aivan happosilla. Puolentoista kotona vietetyn yön jälkeen piti kuitenkin pakata kamat uudestaan ja suunnata Norjan maailmancupiin. Norjassa pummasin keskimatkalla ja pitkällä olin puhki henkisesti ja fyysisesti.

Maanantaina olin kotona kolmelta yöllä. 16 päivässä seitsemän starttia, kaikki suomenmestaruuksia, näyttökisoja, maailmancupia, kansainvälistä tasoa. Kaksi valvottua yötä. 30 km kilpasuunnistusta turvonneella nilkalla, jossa on nivelsidevamma.

Nyt on vielä polvikin auki (ei pahasti, ei tarvittu tikkejä). Puolitoista viikkoa sitten pyörähtänyt nilkka on edelleen ihan turvonnut ja kaksi jännettä on tulehtunut. Väsyttää. Pää on tyhjä. Näin jälkeenpäinhän tässä ei ollut mitään järkeä.

Mutta jos halusi yrittää MM-kisoihin, niin tällaisen kalenterin kautta piti kokeilla. Tällaista settiä en vedä enää ikinä. (Tässähän muuten ei ollut vielä sprinttimatkoja ollenkaan.)

Setin ensimmäisiin kisoihin lähtiessä olin innoissani. Tein pari oikein hyvää suoritusta. Niitä pitäisi pystyä tekemään koko ajan, ja parhaat pystyykin. Minä en tällä tahdilla. En jaksa suunnistaa koko ajan. Kisaa pitää ehtiä odottaa, että olen latautunut ja pystyn omantasoiseen suoritukseen. Tässä setissä ehtiä juuri toipua edellisestä, kun oli jo seuraava kisa. Odottaa ei ehtinyt sitten yhtikäs. Nilkka ei tietysti auttanut asiaa, mutta en sen takia pummannut.

Tiedän, että kerran parissa viikossa pystyn huippusuoritukseen. Jatkuvan kalenterin mukaan tapahtuvan kisoissa räpeltämisen sijaan mukavampi tapa nousta kohti huippua on kehittyä niin pirun taitavaksi ja kovaksi suunnistajaksi, ettei näyttöjä tarvitse antaa koko ajan.

Onneksi Jukola sytyttää aina. Vaikka olis hapot korvissa.

Inkoo ja Asiago viikossa

Helatorstai, Huippuliiga, lyhennetty keskimatka, Inkoo. Sijoitus 3. +1.07

Ennen kisareissua marisin valmentajalle, ettei kunto ole niin hyvä kuin haluaisin ja juoksisinpa kovempaa. Koko kevään on ollut tasaista, ei ongelmia, mutta ei mitään lentävää kulkuakaan. Tähän tärkeiden kisojen aikaan se sitten kuitenkin tuli, kuten valmennusohjelmassa on luvattu :)

Suunnistuskin meni nappiin. Sijoitus oli lopulta kolmas. Eka kerta Huippuliigan palkintopallilla! Paitsi että pallille en päässyt, kun makasin jalka koholla ensiavussa. Nilkka vääntyi oikein kipeästi 4-5 välillä. Hetken jo luulin, etten pysty juoksemaan, mutta kilpailuadrenaliini tekee ihmeitä. Loppumatka oli varomista, kun nilkasta kirpaisi aina kun se vähänkin vääntyi. Maalissa en ollut edes hapoilla, aika pöljä päivä.

Tulokset

GPS

Illalla nilkka oli mustelmalla ja turvonnut, mutta pystyi sillä onneksi jo heti alusta varaamaan hyvin.

Sitten nilkka pakettiin ja kohti Asiagoa. Reissasin Juhon ja Juhon vanhempien Marjan ja Veikon kanssa.

Sunnuntai 1.6., MM-näyttökilpailu, keskimatka, Asiago. Sijoitus 18., suomalaisista 9. +5.55

Sunnuntaina torstaisesta kulusta ei ollut tietoakaan. Olin aivan lahnana ja makaroonina. Suunnistuksestakin katosi aggressiivisuus ja tein useamman pienen virheen. Miten pitikin osua kevään huonoin kulku juuri tähän päivään? On kolme mahdollista syytä:

1) Kisailtiin 1200-1400 metrin korkeudessa. En ole käynyt tänä vuonna korkealla ja tuo voi jo tuntua. Seuraavana päivänä kuitenkin sujui, eikä korkeuteen sopeutumisen kai pitäisi vuorokaudessa tapahtua, joten ehkä pelkkä korkeus ei kuitenkaan ollut syy.

2) Nilkan takia piti passailla, enkä liikuskellut paljonkaan torstain ja sunnuntain välillä, joten kroppa meni tukkoon.

3) Torstaina kulki niin kevyesti, ettei sellaisia päiviä tule peräkkäin.

Nilkka ei haitannut, kun sen teippasi hyvin.

Maanantai 2.6., MM-näyttökilpailu, pitkä, Barricata. Sijoitus 16., suomalaisista 7., +12.46

Seuraavana päivänä ruumis tuntui heränneen eloon. Sen sijaan aivojen kanssa oli taas kyseenalaista.

Kisan alku meni hyvin. 7-8 välillä ajauduin, vaikka katsoin kompassia. En vaan uskonut. Rastille vielä minsan koukku. Tästä olisi vielä ehtinyt kohtalaiselle loppuajalle.

Rastivälillä 14-15 tein kuitenkin aivan käsittämättömän pummin. Olin suunnitellut juoksevani polkua risteykseen, mutta väsy houkutteli oikaisemaan. En katsonut kompassia. Tulin takaisin polulle. Luulin olevani risteyksessä, piti juosta länteen, juoksin etelään. +4min. Ennen kuin näin GPS-seurannan, en edes itse tajunnut, mitä olin metsässä tehnyt.

Kisan jälkeen iski kamala päänsärky. Se johtui ehkä tuosta pummista. Tai saattoi se olla korkeuskin, yli 1300 metriä.

Kuvan henkilö ei liity päänsärkyyn.

Kisasivut