Viikonloppu Hiidenmaalla

Pääsin viikonlopuksi vuokraemäntieni Elon ja Kaian kanssa mummolareissulle Hiidenmaalle. Tuntui ihan lomalta, kun jätin läppärin ja kouluhommat Tarttoon ja pääsi taas uusiin maisemiin. Perjantaina vietettiin Viron itsenäisyyspäivää, samoilla TV-seremonioilla kuin Suomessakin on tapana joulukuussa.



Elättelin turhia toiveita, että meren lähellä olisi vähemmän lunta metsässä ja pääsisin suunnistamaan... Mutta asfalttitiet oli sulat ja sekin oli mukavaa vaihtelua lumipöperökatuihin verrattuna. Nousujohteinen 6km pitävällä pohjalla ja sunnuntain pitkä lenkki olivat reissun pääreenejä, muuten läpsyttelin PK-kilometrejä Kärdlan raitilla ja rantateillä. Kesällä olisi tarjolla kivoja polkureittejä, jokunen hyvä suunnistusmaasto ja tietysti pyörätietä.



Sunnuntain pitkä lenkki oli niitä reenejä, jotka varmasti jäävät mieleen. Ensin juostiin Elon kanssa 12km lumista metsätietä. Katsastettiin matkalla yksi Euroopan vanhimmista majakoista, Estonian uppoamisen muistomerkki ja neuvostoaikaisia, raunioituneita sotilastukikohtarakennelmia. Seuraava metsätie ei ollutkaan auki ja käveltiin lumihangessa kolme kilometriä. Hienoja metsämaisemia oli ja suunnistusmaastoina varmasti vaativia käyräsöheröitä matalilla muodoilla.

Suuren tykkijalustan luota löytyi luminen metsätie, jossa syvien rengasurien pohjalla oli pinnasta jäätynyttä vettä. Viimeiset viisi kilometriä sai juosta suunnilleen rytmillä kymmenen metriä lumipolulla, kymmenen metriä hangessa. Ja tulihan se väsykin sieltä, vaikka alussa tuntui, että voisi juosta koko päivän. Lenkki päättyi Lehtman satamaan. Eipä olisin yksin tullut näitä reittejä löydettyä, niin mielenkiintoisia paikkoja voi nähdä juoksulenkeillä!

Tartu Maratonilla

Sunnuntaina pääsin katselemaan urheilujuhlaa uudesta näkökulmasta, kun olin Hevoskuurin toimittajana Tartu Maratonilla. 63 kilometrin matkalle starttasi noin 7500 hiihtäjää. Puitteet olivat mahtavat: hiihtäjien varusteita kuljettivat armeijan autot, liikennettä ohjasivat joka paikassa poliisit ja väliaikapaikoilla olivat ambulanssit valmiudessa.



Pressipuolelta soittivat edellisellä viikolla ja kysyivät mistä haluan tulla bussin kyytiin ja miten nopealla bussilla liikkua väliaikapaikoille radan varteen katsomaan. Hauskaa olikin nähdä kilpailijoita monessa kohdassa, mutta toimittajan homman kannalta enemmän informaatiota olisi varmasti saanut telkkarin kokopitkän ääressä.

Tartu Maratonit ja muut upeat tapahtumat ovat tähtäimessä sitten arvokisatavoitteiden jälkeen, onneksi tavoitteita voi olla joka iässä! Tartu Maratonin vanhin hiihtäjä oli 81-vuotias espanjalainen.

Olosuhdeakilles

"Niin, lenkkivauhtinne ovat parantuneet oikein mukavasti..."

Elämä Tartossa on alkanut oikein positiivisissa merkeissä. Kaikki on sujunut hyvin ja helposti. Uusi koti on mukava ja pidän kovasti kaupungista, joka on niin pieni, että joka paikkaan voi kävellä. Ei oikeastaan tunnu siltä, että olisi ulkomailla, kun kieli sujuu ja kaupasta saa Fazerin leipää ja Valion maitotuotteita.

Jalkakäytäviä ei täällä aurata, vaan ne ovat tallautuneet koviksi. Pakkasten hellitettyä pinta on kulunut ja päällä on vähän irtolunta, mikä tekee pinnan nuljakkaan liukkaaksi juosta. Akilleshan siitä sitten vähän suuttui, mutta pientä kipua tulee vain reenien jälkeen. Se ei ole pahentunut, mutta jatkuvaa huolenpitoa tuntuu nyt vaativan. Säännöllisessä käytössä siis kylmäpussi, Piroxin-tuubi, jumppa ja venyttely... Luotan ja toivon, että lämpimämmät kelit ja pitävä alusta hoitavat vaivan. Ensi viikoksi onkin ennusteessa luvassa monta päivää plussakeliä, tulisipa vaan jo kevät!



Harjoitteluolosuhteet eivät ole aivan kotoisen veroiset. Ylämäen juoksemiseksi pitää suunnata Toomemäen puistoalueella keskustan suuntaan. Alue on suunnistajille tuttu vuoden 2006 EM-sprintistä. Valaistulle ladulle on nelisen kilometriä, bussilla pääsee kyllä, mutta kuuden jälkeen ei pääse enää suoralla linjalla takaisin. Suunnistusreenejä taas peruttiin kahdelta viikolta. Kodin lähellä on Tamme Staadion, missä voi juosta hyväkuntoista tonnin rinkiä puistotiellä. Taajaman ulkopuolella hiekkatiet ovat hyvässä kunnossa ja autoteillä olisi ihan sulaa asfalttia, mutta liikenne on kova.



Viime viikonloppuna vaihtelua sain reenimaastoihin, kun olin mukana Viron suunnistusmaajoukkueen leirillä Otepäällä. Sen verran kylmä oli, että kova reeni jäi tekemättä. Sen sijaan Tartu Maratonin alkupään ladut tuli katsastettua, loistavaa baanaa on kyllä tarjolla ja maisemat ovat kauniit. Kuvassa majatalomme.

Tervist Tartust!

Viikko vaihto-oppiluutta on kulunut Tarton kaupungissa. Uudet reenimaastot ovat kyllä vielä suurimmaksi osaksi näkemättä, kun pakkasta on ollut -20-30 celsiuskraatia. Olen juossut hallissa 200 metrin kierrosta, vaihtelua sekin. Tällä viikolla pitäisi onneksi jo lauhtua.

Asun Viron suunnistusmaajoukkueen entisen päävalmentajan Elo Sauen luona kolmen kilometrin päässä keskustasta. Järjestettyjä reenejä on suunnistajille tarjolla kolmesti viikossa: maanantaisin ja keskiviikkoisin juoksutekniikka- ja voimaharjoitus, sekä torstaisin suunnistus. Talvella mennään korttelirasteilla. Metsäpoluille täällä ei ihan tuosta vaan pääse juoksemaan. Lunta on vähemmän kuin Tampereella ja laduilla saikin olla varovainen muutaman hiekkaisen kohdan kanssa. Viiden kilometrin latulenkki on Tähtveren puistossa onnistuttu kieputtamaan 0,5x0,5km alueelle. Viikonloppuisin toivottavasti pääsee hiihtämään Otepään maisemiin. Uusi harjoitteluympäristö piristää aina.

Reenikaveriksi löytyi myös vaihtariksi tullut Sarka Svobodna , Tsekki. JWOC-mitalisti, EM-kisoissa joka matkalla 20 joukkoon ja MM-sprintissä 23. Saa nähdä pysynkö perässä!

Poikkeuksellista elämää minulle on se, että koulua on viitenä päivänä viikossa: tosin vain kaksi tuntia kahtena ja neljä tuntia kolmena päivänä. Ohjelmassa on viron kieltä ja kulttuurihistoriaa. Kevään opiskelumahdollisuudet ovat vielä vähän auki, koska silloin olen katsastuskisojen ja toivottavasti myös EM-kisojen vuoksi paljon reissussa.

Proteiininsaanti on turvattu, kun maitotuotehyllystä löytyy täällä sata erilaista rahkaa, nam! Kerran jo meinasi flunssatauti yllättää ja ennen muuttoa menikin viikko pilalle, mutta en onneksi tullut ylähengitystieärsytystä kipeämmäksi. Inhottava tila, kun on vähän tuntemuksia ja olisi voimia reenata, mutta ei kuitenkaan tiedä tekeekö sillä vain hallaa.

Pakkaspäivien ratoksi on ollut ohjelmassa tehostettua kuivaharjoittelua tietsikan ruudun ääressä ja lisäksi pöydällä on 750 palan suunnistuskarttapalapeli. Vielä pitäisi mäet tuohon rakennella. Mutta mistäköhän saisi seuraavan vastaavan...:)