Elättelin turhia toiveita, että meren lähellä olisi vähemmän lunta metsässä ja pääsisin suunnistamaan... Mutta asfalttitiet oli sulat ja sekin oli mukavaa vaihtelua lumipöperökatuihin verrattuna. Nousujohteinen 6km pitävällä pohjalla ja sunnuntain pitkä lenkki olivat reissun pääreenejä, muuten läpsyttelin PK-kilometrejä Kärdlan raitilla ja rantateillä. Kesällä olisi tarjolla kivoja polkureittejä, jokunen hyvä suunnistusmaasto ja tietysti pyörätietä.
Sunnuntain pitkä lenkki oli niitä reenejä, jotka varmasti jäävät mieleen. Ensin juostiin Elon kanssa 12km lumista metsätietä. Katsastettiin matkalla yksi Euroopan vanhimmista majakoista, Estonian uppoamisen muistomerkki ja neuvostoaikaisia, raunioituneita sotilastukikohtarakennelmia. Seuraava metsätie ei ollutkaan auki ja käveltiin lumihangessa kolme kilometriä. Hienoja metsämaisemia oli ja suunnistusmaastoina varmasti vaativia käyräsöheröitä matalilla muodoilla.
Suuren tykkijalustan luota löytyi luminen metsätie, jossa syvien rengasurien pohjalla oli pinnasta jäätynyttä vettä. Viimeiset viisi kilometriä sai juosta suunnilleen rytmillä kymmenen metriä lumipolulla, kymmenen metriä hangessa. Ja tulihan se väsykin sieltä, vaikka alussa tuntui, että voisi juosta koko päivän. Lenkki päättyi Lehtman satamaan. Eipä olisin yksin tullut näitä reittejä löydettyä, niin mielenkiintoisia paikkoja voi nähdä juoksulenkeillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti