Monessa metsässä ei saa liikkua auringonlaskun jälkeen. Tuuleton
päivä on uutinen. Lenkkeilijät tervehtivät toisiaan. Pyöräilijöille on
teillä oma kaista.
Tanskahan se.
Leirireissuja näyttää kalenterin mukaan olevan tulossa ja olin
vannonut, etten Tanskaan lähde, mutta niinhän siinä kävi, että viiden
päivän reissu tuli otettua Juho-Veikon tapaamista varten.
Toiveissa oli päästä juoksemaan maastoon, mutta Aarhusin lähiössä
asuminen ilman autoa ja polkupyörää ei ollut aivan optimaalinen tilanne
toiveiden toteuttamiseen. Polkuja, hiekkateitä ja nurmikkoa pääsin kyllä
juoksemaan. Luntahan Jyllannissa ei ole ollut moneen viikkoon,
helmikuun alussa oli kuulemma sen verran, että joku fanaatikko hiihti
golf-kentällä.
Juho-Veikon kämpiltä suuntasin lenkkiä True Skoviin. Tosimetsä ei ihan vastannut suomalaisen metsäkäsitystä...
Mutta oli siellä kaksi bambia, niin kai se oli metsä. Kuuden
kilometrin nousujohteinen VK sujui täällä ihan mukavasti ja nousuakin
kertyi täällä ja melkein joka harjoituksessa.
Pitkä lenkki tehtiin yhdessä Pan Århusin seuramajan maastoissa
meren rannasta alkavassa metsässä. Upeita polkureittejä oli laputella.
Muuten maisemat on aika karut, kun ei ole yhtään vihreää.
Tartossa on taas kunnon pakkaset ja tiet ovat jäisiä, mutta
puolentoista viikon päästä onkin jo seuraava "etelänleiri" Unkarissa.
Kovasti tekee jo mieli metsään ja suunnistamaan.
(Niin ja valuutta Tanskan kruunu, sitä saa Tanskassa kulumaan... Jäi nallekarkit syömättä, kun pussi maksoi 3e!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti