Vaihtelua

Sisäliikunta ei oo kyllä mun juttu. Ensin pitää pakata kamat, siirtää itsensä reenipaikalle, käydä pukkarissa pyörimässä ennen ja jälkeen reenin. Sisällä on kuuma ja tulee huono omatunto, kun varaa juoksumaton itselleen kolmeksi vartiksi. Kotona pitää purkaa märät kamat repusta. Aikaa menee ainakin tupla reenin kestoon nähden.

Pirkkahallissakin kävin. Onnistuin kyllä välttämään liian kovan hallikauden avauksen ja reeni meni hyvin, mutta sen jälkeen iski vuorokauden allerginen nuha ja aivastelu. Niin että ei vaihtelukaan ole aina mukavaa!

Välillä sentään uskaltauduin uloskin, parille hiihtolenkille. -15-20 asteen pakkanen ei välttämättä koettele vielä kaikkien kylmänsietokykyä, mutta kipeäksi tulon riskin minimoimiseksi maltoin liikuskella sisällä.

Lauantain lauhuus olikin sitten silkkaa onnea, kun saattoi kotiovelta lähteä rikoissa loikottelemaan. Tampereen Talvirastit tarjosi vaihtelua mukavassa muodossa, kun Hervantaan oli ripoteltu rasteja 9 km reitiksi. Siinä meni kova reeni huomaamatta. Hiihtokin on nyt mukava lisä perusharjoitteluun.

Perusviikonloppuun kuuluu lisäksi ruokailu alkukodissa Kangasalla, lauantai-illan kevyt (tällä kertaa hiihtäen), sekä sunnuntain pitkä lenkki. Vielä kun olis hiihdon maailmancuppia tullut iltapäivälevoksi. Sen sijaan fiilistelin Portugalissa odottavilla maastoilla. Neljä viikkoa enää!

Kuvat kisasivuilta: POM ja MOC

Tasaista arjen juhlaa

Alkuvuosi on sujunut niin tasaisesti, ettei oikein tiedä meneekö hyvin vai nuivasti. Kai se plussan, isonkin, puolelle sentään kääntyy, kun on terve ja tasaisen jumista reeniä pystyy koko ajan tekemään!

Viime viikonlopun Pyynikin testijuoksukin oli tasapaksu. Ei kulkenut, mutta ei ollut ongelmiakaan. Aika oli 31:26, mikä on 18 sekuntia ennätyksestä. Kai se on ihan ookoo keskitalvelle, mutta tietysti sitä aina toivoo, että peruspäivänäkin kulkisi kovempaa.

Tänään arkiaamuna fiilistelin aamupalalla Urheilugaalan jälkitunnelmissa. Pakastin kesällä vitamiinien lisäksi juhlatunnelmia:

Sillä aikaa kun suuri yleisö jonotti autoissaan pois parkkipaikalta, ei meidän auto vielä liikkunut, kun armaalla Hevoskuurin toimittajallani oli vielä jutun teko kesken kisakeskuksessa. Meikä meni metsän puolelle välipalalle ja varastoimaan mustikat talteen. Nyt maistuu pronssimitalirasiasta. Ruusut ostin ittelleni, muuten vaan!

Hakunilan uudenvuodenjuoksu

Viivyin Hakunilan uudenvuodenjuoksun kympillä kauan, peräti 41:12.

Voi että harmitti. Alun jälkeen tuntui nimittäin mukavalta ja olin tekemässä elämäni ensimmäistä nousujohteista kymppiä. Kahden kilometrin jälkeen napsin selkiä helposti ja kulki.

4,5 kilometrin jälkeen alkoi kova, puuskittainen vastatuuli. Kulki edelleen ja vauhti pysyi hyvänä. Heikkouteni kuitenkin korostui: tein hartioilla valtavasti töitä tuulta vastaan. Hengitys ei sujunut niin kuin olen viime aikoina harjoitellut. Hengitin tosi pinnallisesti.

8 km väliaika oli 31:31. Jalkoja ei hapottanut vielä yhtään, tuntui oikein hyvältä. Tuntui, että pystyn hyvin kiristämään loppua kohti. Mutta kasin jälkeen alkoi pistää kovasti kyljestä, ja loppu meni hölkäksi. Kahdella viimeisellä kilometrillä meni siis aikaa 9:41.

Yleensä pistokset ovat kai aika selittämättömiä ongelmia, mutta tämän uskon johtuneen hengitystekniikkaongelmastani ja yläkropan heikkoudesta. Olkapäät eivät jaksa pysyä takana, vaan lösähtävät vähän eteen ja rintakehä menee suppeammaksi, mikä vaikeuttaa hengittämistä. Onneksi tästä ongelmavyyhdistä aletaan päästä syksyn monien tutkimusten jälkeen jyvälle ja kaikenlaista on tehtävissä.

Onni onnettomuudessa on, etten ole Oona Kettunen tai Minttu Hukka. Kovien nuorten juoksijatyttöjen blogin kommenttiosasto kun täyttyy pienenkin epäonnistumisen jälkeen anonyymien karmean negatiivisista kirjoituksista. Pistoksen ja surkean epäonnistumisen jälkeen kommentit voisivat näyttää vaikka tältä:

Kannattaa varmaan lopettaa juoksu, jos kärsit tuollaisista ongelmista. Ei mitään mahkuja.

Eipä tuollaisella 39 alkavalla ajallakaan mihinkään mentäisi. Toista oli 70-luvulla.

Siis mitä järkee käydä juoksukisoja? Suunnistuskauden jälkeisistä kisoista ei ole ollut tuloksena muuta kuin kootut selitykset.

Kaikenmoisia poluntallaajia ja huutelijoita sitä maa päällään kantaakin. Tsemppiä tytöille ja kaikille muillekin uuden vuoden 2014 juoksuihin!