Joulu on juoksua

Joulukortit jäi tänä vuonna ulkomaita lukuun ottamatta lähettämättä, mutta toivottavasti tämä joulukortti tavoittaa mahdollisimman monta ystävää ja kylänmiestä. Hyvää joulua! Juoskaa metsään, siellä on paremmat kelit kuin liukkailla teillä.

Viime hetken joululahjavinkit!!!

Ennen Lapin hiihtoreissua olin huolissani keuhkojen kylmäkestävyydestä ja hankin viimeisen päivän kiireenä hengityssuojaimen Partioaitasta. Se oli aivan super! Ei palellu posket ja -20-asteinen ilma lämpeni miellyttäväksi, vaikka suojain on tosi yksinkertainen. 

Materiaali on jotain polypropeenisukasta tuttua. Se ei kastu ja jäädy niin kuin kasvojen eteen laitettu huivi. Suun ja suojaimen väliin jää tyhjä kammio (ainakin meikäläisen pärstämallilla), jossa ilma lämpiää. Nenän alla on aukko, suun edessä pistemäisiä reikiä. Ilma kulkee hyvin, tätä voisi varmasti käyttää kovassakin reenissä. Hinta oli muistaakseni 17,90. Pätevä vaihtoehto netistä katselemiini 50 euron kapistuksiin nähden. Nyt vaan tarvittaisiin talvikelit, että tälle olisi käyttöä.

Toinen vinkki on tietysti Hevoskuuri+:n tunnukset, sopii kaikille urheilijoille, valmentajille, faneille, huoltajille, kuntoilijoille ja muille urheilusta kiinnostuneille. Ja aineettomien lahjojen suosijoille! Paitsi että nyt saa tilaajalahjaksi taivaallisen sinisen juomavyön. Se ei taida millään ehtiä postissa jouluksi, mutta hätätapauksessa tilaajalahja on noudettavissa Tampere-Kangasala-akselilta, koska olen toiminut postittajatonttuna.

Vuosi sitten toisaalla

Uuden-Seelannin reissusta on jo vuosi! Paratiisinvihreitä kuvia on piristävää katsella pimeinä päivinä. Joulu tosin jäi silloin aikalailla väliin, joten sitä on tänä vuonna mukava odotella. Viimeinen kuva on viime vuoden jouluaatolta.

Vihreää tosin on nyt täällä Tampereellakin. Suunnistin eilen Heramalla. Metsässä on kirkkaan vihreää, väri on piiloutunut sinne synkistä taajamista. Aurinkokin pilkisti kirkkaasti puiden latvojen välistä.

Jouluterveiset Simpsonien vieraanvaraiselle perheelle!

Testijuoksu Suamen Turuus

Viime viikon juoksentelin Paloheinän mailla Vantaalla, mistä suunnattiin viikonlopuksi sukuloimaan Turkuun. Sukulointia suoritettiin ennätysvauhtia, lauantain aikana ehdittiin tavata neljän talouden väkeä.

Vielä mahtui lauantaihin Ruissalon testijuoksu, jossa sen sijaan en edennyt ennätysvauhtia, vaan oikein kunnon jumisen peruskuntokauden perusvauhtia. Aika 40:48 oli pieni pettymys, vaikka reitti olikin kumpuileva ja pari jyrkkääkin töppyrää oli matkan varrella. Erävoitto tuli kuitenkin hengityksen osa-alueella, koska pystyin hallitsemaan kurkun toiminnan niin ettei tullut mitään oireita. Kaikenlaista opittavaa sitä maailmassa riittää.

Vauhti pysyi juoksussa melko tasaisena. Viiden kilometrin kääntöpaikan jälkeen pienetkin ylämäet oli myrkkyä jaloille, eikä loppukiriä irronnut. Seuraavaksi aion juosta Hakunilan uudenvuodenjuoksussa.

Ensin kuitenkin joulu. Sormet syyhyää ompelemaan viimeisiä joululahjoja, mutta ensin pitäisi puristaa vuoden viimeinen essee valmiiksi. Kuten vanha sananlasku sanoo: ensin reenit, sitten lepo, sitten työt ja sitten huvi.

Viikonlopun huviannoksesta vastasi Depeche Mode Hartwall Areenalla. Vau. Pikku-Ixus ei kyllä ihan välitä hallin tunnelmaa. Jos olisi tapana kuunnella lenkillä musiikkia niin DM olisi ykkösvalinta.

Pikkusiskolla parempi kunto?

Hiihdettiin Lapissa pikkusiskon kanssa. Mietittiin kummalla on parempi kunto.

Jämi42-hiihdossa häviäisin pikkusiskolle 100-0. No tässä iässä sen kyllä kestää.

Mutta jos menisimme kuntotesteihin, tulisi mulle paremmat kuntotulokset aerooppisella ja vauhtikestävyyskunnonkin osa-alueella. Juoksussa voittaisin. Miksi silti häviän hiihdossa? Ei löytynyt muuta vastausta, kuin että pikkusiskolla on parempi HIIHTOKUNTO. Muitakin kuntoja on vaikuttamassa asiaan, esimerkiksi Lihaskunto ja Päivän kunto.

Ladulta löytyi myös MM-mitalisti Fincke, joka tiivisti asian niin että kunto onpi suhteellista. Hyvin sanottu. Koska pikkusiskon ja mun kunnot on eri suhteisia, hiihdettiin jojoletkassa. Tasasella ja loivassa alamäessä pikkusisko lykki hartiavoimillaan hetkessä metrikaupalla eroa. Onneksi Saariselän laduilla on paljon loivia ylämäkiä, joissa sain jalkahiihtäjänä potkittua junnun kiinni.

Viikon pisimmällä lenkillä (4h) löytyi keino selättää pikkusisko Jämillä. Sitä täytyisi hiihdättää alle pari tuntia. Junnun tavoitteena on tosin Pirkan hiihto, niin että saattaisi olla silloin tilanne toinen. Saariselälläkin se teki aina lisälenkin, kun ite olin jo saunassa. Onneksi voin Pirkan aikaan vaihtaa jo kesälaitumille. Tsemppiä sisko!

Aino kesä-Jämillä