Tour de Kesä-Suomi: Parikkala kaikissa väreissä

Harvoin jos koskaan kaikki on täydellisen hyvin tai täysin päin mäntyä, mutta liian helposti yhtenä päivänä kaikki näyttäytyy jommassakummassa valossa. Yritän nähdä kerralla muutakin kuin mustaa tai valkoista. Parikkalan viikolla riitti kaikkia värejä.

Maanantai

3 h hölkkävaellus mökiltä rajavyöhykkeen reunaan, suurille mäille, metsiin, lammille ja sitten saunaan.

Tiistai

2 päivää 20 lintulajia bongattu. Kaunein närhi, erikoisin isokuovi.

Keskiviikko

Suomen iltarastit voivat tarjota mitä vain... Tällä kertaa Laikossa 1:10000-mittakaavaisella kartalla oli käytetty 1:5000-kokoisia karttamerkkejä. Maasto oli pikkuruinen, koska muutaman vuoden takainen syöksyvirtaus veti suurimman osan matalaksi.

Torstai

Kirjoitin laiturilla Ranskan ympäriajon ennakkojutut ja tein saunalenkin. Mökkielämää!

Perjantai

MM-näyttökilpailu keskimatka Ruokolahti. Hieno kisa, huono jalka. Kauden huonoin fyysinen vire. Ja pari kupruakin. Päivän isoin loikka taisi sattua juuri kameran edessä.

Lauantai

Paalissa. Jalkaa särki illalla niin ettei meinannut uni tulla. Hermo pinteessä. Pahus.

Sunnuntai

Lähdin aamulenkille, mutta tiesin heti, että tällä jalalla ei tänään Ruokolahden mäkiä polkaista. Illaksi Vuokattiin. 

Kesäkuun suunnistusjuhlissa

Kaksi kisaa takana ja paljon ajatuksia ja opittua sulatettavana. Parempi kahdesta suorituksesta oli kolmas sija Huippuliigan keskimatkalla!

Kun nilkka vääntyi SM-keskimatkan jälkeen reenissä, oli pakko istua alas ja vaihtaa suunnistusharjoitus palaveriin. Joskus se kehittää enemmän kuin kilometrit metsässä. Sitä paitsi palaveristakin voi olla rättipuhki.

Mutta kannatti. Ekan kerran tällä kaudella löysin Huippuliigassa tunteen, että mulla ei ole kiire mihinkään. Ehdin antaa suunnistukselle aikaa ja rastit löytyivät aikalailla hyvin. Parannettavaakin jäi, mutta rauhallisuuden tunteen löytäminen oli tärkeintä.

Venlojen viestissä juoksin ankkuriosuuden. Yllättäviä häiriötekijöitä oli liikaa ja en pysynyt yhtä tyynenä kuin torstaina. Nautin kuitenkin suunnistuksesta allergikon unelmakelissä. Sain napattua 16 selkää, vaikka ei siellä metsässä paljon muita ankkureita tuntunut näkyvän.

Joukkueen suorituksesta löytyi ilon ja harmin aiheita ja niiden summana lopputulos oli 30. sija.

Oppeja sulattelen Parikkalan rehevän luonnon helmassa ja perjantaina olen taas valmiina hienoon starttiin Ruokolahdella MM-näyttökisoissa.

Tour de Kesä-Suomi: Kangasala

Perjantai

Olen järjestänyt nyt elämässäni työn ja kaiken muun mahdollisimman hyvin urheilun kannalta. On aikaa nukkua päiväunet ja on tyhjää aikaa oppia ja olla. Tulin Kangasalle tekemään keskiviikkona alueen yhteisen taitoharjoituksen, suunnistamaan torstaina kauan suunnitellun sparrausharjoituksen, juoksemaan perjantaina mattotestin, kilpailemaan lauantaina kansallisissa, tekemään sunnuntaina pitkän lenkin tutuissa maisemissa. Nilkan pyörähtämisen ja varsinkin hermopinteen takia toteutui vain viimeinen. Se on hermostuttava tilanne, kun on järjestänyt kaiken optimaalisesti näitä asioita varten. Silloin joutuu opettelemaan, miten sietää muuttuneita suunnitelmia ja itseään. Saa koetella kärsivällisyyttään ja pitkäjänteisen ajattelun kuntoa. Mutta tällaiset päivät ovat tärkeä osa matkaa kohti mitä tahansa tavoitetta! Hyvin ratkaisevakin osa, sillä jotkut luovuttavat niiden takia.

Sunnuntai

Hetkessä voi kaikki muuttua niin armaaksi. Lauantaina uskalsin laittaa parhaat maastorenkaat alle ja käydä polkulenkillä. Näitä saa Jukolasta Suunnistajan kaupan LaSportiva-osastolta.

Entistä armaampi päivä oli sunnuntai, kun lenkki oli pidempi ja sen jälkeen minusta tuli pikkuisen Saku Valtteri Tiaisen kummitäti.

 

 Keskiviikko

Olen lukenut kirjailija Aino Kallaksen (1878‒1956) päiväkirjoja. Niitä on julkaistu yhteensä 1800 sivun verran. Ajatellapa jos sellaisia julkaisuja saataisiin urheilijoiden elämästä. Kuinka paljon voisivat toiset saada nähdä harjoitusten ja kilpailujen välille.

Harjoituspäiväkirjoja ja elämäkertoja kyllä päästään lukemaan, mutta ne kertovat loppujen lopuksi vain elämän suurista linjoista, eivät yksityiskohdista. Vaikka kaksi urheilijaa harjoittelisi samalla tavalla, tai sanotaanko sittenkin parhaalla itselleen mahdollisella tavalla, voidaan tulos ratkaista sillä, mitä he tekevät harjoitusten välissä.

Hirveän mielenkiintoista olisi siitä lukea tarkkoja kuvauksia. Vaan silti olisi jokaisen urheilijan omakohtaisesti omaksuttava sellaisten kuvausten tarjoama tieto ja koettava kaikki itse.

Tour de Kesä-Suomi: Mikkeli ja SM-keskimatka

Torstai. Tallinna-Mikkeli

Suomenlahti on niin tyyni ettei ikinä.

Matkalla käydään kiropraktikko Anders Åkermanilla. Opin uuden mahdollisen syyn pakara-takareiden hermopinnevaivaan: nilkkaleikkauksessa vaurioitunut jalkapöydän pintahermo ei ole vielä täysin palautunut ja hermosto luulee juostessa, että jalassa on vamma, minkä vuoksi keho yrittää suojata kohtaa, tekee enemmän töitä pakaralla ja kuormittunut piriformis ärtyy ja painaa hermoa.

Suomesta saa laktoositonta jäätelöä!

Perjantai

SM-harjoitus Maljalassa. Helle ja penkka on kova yhdistelmä.

Lauantai

Metsäkäppäily Rakokalliolla. Kastan talviturkin Saimaaseen. Olisipa huominen, odotan niin innolla.

Sunnuntai 

SM-keskimatka. Aamun karsinta painaa finaalissa ja annan sen häiritä, hermoilen ensimmäisillä rasteilla. Myöhemmin juoksen väärää polkua. Suoritusvarmuuteni on huono. Marika Teinin suoritusvarmuus on uskomaton.

SM-keskimatka on vuoden hienoin kilpailu. Vaativa rata, kaikki huiput paikalla. Pilaan itse oman päiväni. Sijoitus 11.

 Maanantai

Tarvon kolme tuntia varvikossa ja suurilla mäillä. Maisema on yhtä komea kuin Kolilla.

Tiistai 

Liian hienot maastot houkuttelevat, päätän suunnistaa vielä 4 km radan ennen kuin matkustan pois. Raskaalta tuntuu. Väsyneenä koordinaatio on heikompi. Nilkka pyörähtää ja turpoaa vähän. Kuntoutusta en aio ryssiä.

Keskiviikko. Mikkeli-Kangasala

Kaikki OnniBussin työntekijät on huonolla tuulella. Illalla katson dokumentin Tšernobylin suojavyöhykkeellä asuvista babuskoista. Hurjaa porukkaa.