Kaksi kisaa takana ja paljon ajatuksia ja opittua sulatettavana. Parempi kahdesta suorituksesta oli kolmas sija Huippuliigan keskimatkalla!
Kun nilkka vääntyi SM-keskimatkan jälkeen reenissä, oli
pakko istua alas ja vaihtaa suunnistusharjoitus palaveriin. Joskus se kehittää
enemmän kuin kilometrit metsässä. Sitä paitsi palaveristakin voi olla
rättipuhki.
Mutta kannatti. Ekan kerran tällä kaudella löysin
Huippuliigassa tunteen, että mulla ei ole kiire mihinkään. Ehdin antaa
suunnistukselle aikaa ja rastit löytyivät aikalailla hyvin. Parannettavaakin jäi,
mutta rauhallisuuden tunteen löytäminen oli tärkeintä.
Venlojen viestissä juoksin ankkuriosuuden. Yllättäviä
häiriötekijöitä oli liikaa ja en pysynyt yhtä tyynenä kuin torstaina. Nautin
kuitenkin suunnistuksesta allergikon unelmakelissä. Sain napattua 16 selkää,
vaikka ei siellä metsässä paljon muita ankkureita tuntunut näkyvän.
Joukkueen suorituksesta löytyi ilon ja harmin aiheita ja
niiden summana lopputulos oli 30. sija.
Oppeja sulattelen Parikkalan rehevän luonnon helmassa ja perjantaina olen taas valmiina hienoon starttiin Ruokolahdella MM-näyttökisoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti