Oma suunnistuskauteni starttasi käyntiin Unkarin leirillä
maajoukkueen kanssa. Paljon ei jäänyt kerrottavaa, kun parin reenipäivän
jälkeen iski toistaiseksi tuntemattomasta syystä ruokamyrkystys koko
porukkaan. Loppuleiri menikin lähinnä taudista palautellessa, viimeisenä
päivänä sentään alkoi taas tuntua normaalilta.
Kauden ensimmäinen kisakin tuli juostua. Tulos Budapestin mestaruuskisoissa
ei ollut hääppöinen, mutta vielä en suostu huolestumaan, kun takana oli
sentään vain kolme suunnistusharjoitusta koko vuonna ja maastotyyppi
oli uusi.
Jäi leiristä sentään jotain käteen, kun harjoitukset analysoitiin
huolellisesti ja maastoa tuli katseltua kovien reenien lisäksi
hissukseen hölkötellen. Tuntuu, että opin sietämään epävarmuutta:
suurpiirteisissä maastoissa ei aina ole mahdollista tietää olinpaikkaa
millin tarkkuudella.
Sujuvuus ja suoritusvarmuus vielä vähän talviunilla...
Ihanaa oli palata Tarttoon: ei yhtään lunta ja aurinko paistaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti