Otsikon lainaus on Muumipapalta, kun hän pääsi merelle purjehtimaan.
Neljän yön reissussa Faluniin Tiomilaan jollain tavalla
tiivistyi, mikä kaikki on hyvin, hienoa ja tärkeää.
Ennen viestiä tavattiin hyvissä ajoin, kun kaikki saapuivat
paikalle jo perjantaina. Lakattiin kynnet sinisiksi.
Viesti alkoi parhaalla mahdollisella tavalla, kun Evely tuli
aloituksesta toisena! Laura suunnisti hyvin toisen osuuden ja pääsin metsään sijalla
21.
Jälkeen päin huomasin, että suunnistussuoritukseni aikana en
tainnut ajatella mitään muuta kuin sitä hetkeä. En miettinyt millä sijalla
tulen vaihtoon. Lähtöviitoituksella oli sisko huutamassa, että ”sä oot paras!”.
Nyyh! Eihän siinä voi kuin onnistua.
Viitoitus jyrkkään ylämäkeen, aloitin hapottamatta ja pari
tyttöä karkasi siinä. Huomasin sen, mutta en miettinyt sitä sen jälkeen enää
yhtään. Jalkaa en ajatellut kertaakaan ja en pelännyt ollenkaan, että putoan
jonkun metsässä kohtaamani kilpailijan kyydistä.
Suunnistus oli selkeää, suunnitelma tiedossa, tekeminen
edessä. Tein tosin kaksi virhettä: toisessa herpaannuin pieneksi hetkeksi ja en
varmistanut kompassista, toisessa lippu ei vaan näkynyt varvikosta, vaikka
tiesin olevani ihan lähellä. Virheen tapahduttua ne pyyhkiytyivät mielestä,
eivätkä kolkuttaneet takaraivossa. Fyysisesti päivä oli tavallinen, hyvä. Nautin.
Flow?
Parannettavaakin siis jäi vielä, mutta nyt tiedän, että
ainekset hyviin suorituksiin ovat olemassa. Vaihdoin sijalla 15 ja annoin
kartan varanaisena joukkueeseen nousseelle siskolle, parasta! Anna suoriutui
kohtuullisesti viimeisestä osuudesta ja loppusijamme oli 31. Metsään Anna lähti
sijalla 22 ja jos siitä olisi pystynyt nostamaan yhdenkin pykälän niin olisi
ollut kova temppu: Anna juoksee ensimmäistä vuotta naisten sarjassa ja
pikatsekkauksella näytti, että kaikki 21 edellä lähtenyttä naista ovat niitä,
jotka ensi viikolla kilpailevat Tsekissä EM-kilpailuissa.
Kisan jälkeen mentiin yhdessä syömään. Jännitettiin miesten
kisaa. Aamulla oli töitä ohjelmassa: kirjoitin uutisen viestin ratkaisusta ja
keräsin muutaman kommentin menestyjiltä. Aamu oli kirkas ja ihmiset raukean
väsyneitä ja onnellisia. Sitten palauttelin puolentoista tunnin kevyellä
lenkillä upeassa maastossa. Kotimatkalla keskusteltiin inspiroivista ideoista.
Kotona Juho laski tavanneensa tuttuja viidestä maasta. Oi elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti