Olosuhde ja suorituskykyisyys

Viime talven hiihtolähetyksissä toimittajat ja hiihtäjät puhuivat olosuhteesta

Millainen olosuhde ladulla oli? Olosuhde oli vaikea.

Käyttämällä sanaa perinteisen monikan sijaan yksikössä summattiin sade, tuuli, lämpötila, lumityyppi, ladun kunto, ilmankosteus ja kaikki yhdeksi muuttujaksi.

Tämän kauden uusiosana kuulostaa parin hiihtoviikonlopun perusteella olevan "suorituskykyisyys". Ennen puhuttiin "suorituskyvystä", mutta nyt sinne on jostain syystä lisätty isyys perään.

Suorituskykyisyyttä tuntuu löytyvän. Suorituskykyisyys oli hyvä. Rukalle suorituskykyisyyteni kasvaa tästä vielä.

Niin se kieli muuttuu. Hyvin oli aikaa kuunnella, koska jalka ei halunnut tänä viikonloppuna juosta. Ehdin myös lukea Aino Kallaksen sata vuotta vanhaa teosta Noor Eestistä, 1900-luvun kulttuuriryhmästä. Kallas esitteli esseekirjassaan Johannes Aavikin, virolaisen kielitieteilijän, joka halusi aikanaan kovasti muuttaa viron kieltä. Hän loi uusia sanoja murteiden ja suomen kielen pohjalta, kehitti lyhyemmän monikkomuodon ja superlatiivin ja halusi poistaa lauseopista saksan kielen voimakasta vaikutusta. Kieli ei tuosta vain yhtäkkiä muutu, mutta sadan vuoden aikajänteellä Aavik onnistui tavoitteessaan. Hänen keksimiään sanoja on käytössä noin 30 ja monikko- ja superlatiivimuodot ovat yleistyneet.

Tarinan opetus on kielihistorian sijaan, se että Aavik halusi muuttaa todellisuutta ja Aavik työskenteli ahkerasti kirjoittaen ja esitelmöiden ja Aavik onnistui muuttamaan todellisuutta. Jokainen pystyy siihen! Täytyy vain tietää, mitä haluaa ja sitten tehdä se.

Olosuhde Tallinnan sunnuntai-illassa on tällä hetkellä hieman vastenmielinen, mutta aerobista suorituskykyisyyttäni kehittääkseni lähden tästä pimeyteen reippailemaan.

Tänä viikonloppuna neuloin enemmän kuin harjoittelin.