Marraskuun juttu on tiejuoksu

Kun tulen Tallinnasta Suomeen, himoitsen vaativia suunnistusreenejä ja metsäjuoksua mäkisessä maastossa. Tällä pitkän viikonlopun reissulla huomasin, ettei se kuitenkaan ole marraskuun juttu...

Marraskuu on vuoden kylmin suunnistuskuukausi. Lämpötila pari astetta ja kylmä tihkusade. Metsässä vaatteet kastuvat läpimäriksi ja märissä vaatteissa kroppa ei lämpiä, vaikka juoksisi kovaa.

Viisautta on osata harjoitella olosuhteiden mukaan. Reilu viikko sitten juoksi 3 km maantiekisan jäätävässä säässä, ihan kuin olisi kylmässä suihkussa ollut. Viikolla jouduin pitämään kaksi lepopäivää, kun reisi venähti pikkuisen kylmässä.

Loppuviikosta tulin Kangasalle. Suunnistin kaksi harjoitusta ihan hyvin, mutta palelin molemmissa. Se on sairastumisriski.

Sunnuntaille olin suunnitellut juoksevani pitkänä lenkkinä vuoden 1955 Jukolan ensimmäisen osuuden. Kävin ykkösrastilla. Olin ihan sairaan jäässä. Tulin pois. Tänään sääri on tuhannen jumissa. Kylmyys lisää vammariskiä.

Varokaa märkiä vaatteita! Märkä metsä on kylmä metsä.

Virheiden välttäminen tarkoittaa onnistumista. Enää en halua paleltua. Paleltumisen jälkeen sauna. Sitten neulotaan loppupäivä lisää lämpimiä sukkia ja paitoja sekä nautitaan sisäiseksi lämmikkeeksi hyviä kirjoja:

Onneksi jaloille on maistunut tiejuoksu. Tiejuoksu on marraskuun juttu.