Nyt siellä on kylläkin liikkuminen aika tiukasti rajattua kahden vuoden päästä järjestettävän MM-sprintin takia. Se ei tällä kertaa haitannut, sillä lenkkareita ei ollut mukana, valitettavasti vieläkään... Mutta monot ja sukset oli ja sunnuntaina suksin Tartu Maratonin puolimatkan. Kokonaiselle en tuon jalan takia uskaltanut lähteä, mutta ei se onneksi ärtynyt yhtään.
Viisi viikkoa on nyt mennyt käytännössä täysin juoksematta ja eipä ole tunteja muutenkaan kertynyt, kun seinille hyppimistä ja pään hakkaamista seinään ei lasketa. Sunnuntain hiihdon jälkeen olo oli aivan taivaallinen. Tuntuu, että kaikki sujuisi, kun vaan pääsen ulkoilemaan ja mieluiten reippaasti. Mutta jottei menisi elämä liian helpoksi, niin pienen flunssan pukkasi tuliaisiki, kun pääsin kotiin Tallinnaan.
Lisää juttua reissusta kestävyysurheilu.fi:n toimittajaraportissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti