Täällä ihmemaassa ihmeellisintä on se, miten nopeasti kaikki voi muuttua metsässä. Lähimmän metsäkukkulan toinen pääty oli laitettu kokonaan matalaksi, mikä tuntui surulliselta. Mutta jo 25 vuoden päästä siinä ovat kasvaneet uudet puut ja se voidaan hakata taas. Suomessa samaan menisi kai joku 70 vuotta.
Karttojakin pitää päivittää aika tiheään, kun kasvillisuus
muuttuu niin nopeasti. Yksi valkoinen karttalehti muuttui kokonaan keltaiseksi,
kun metsä hakattiin laajalta alueelta laidunmaaksi. Tänään kävin suunnistamassa
farmialueella: koko A4-kokoinen 1:15000 kartta oli laidunniittyä. Reissu
muuttui enemmän seikkailuksi kuin suunnistukseksi… Yksi iso aitaus piti
kiertää, kun 3000 lammasta olikin eri paikassa kuin luultiin, hetki siitä
tiellä tuli sata lammasta vastaan juosten mopolla ajavan miehen ajamana, mutta
eniten pelkäsin, että sattuisin paikalle siihen aikaan, kun härkälauma ajetaan
toiseen aitaukseen. Lisäksi alueella risteili lukuisia aitoja, osa sähköisiä.
Moniin reeneihin aidat poistetaan kartalta, että suunnistuksesta tulee
vaikeampaa. Pieneltä alueelta on tehty uudempi kartta, missä sain juostua
pienen pätkän rauhassa. Loppuaika meni sitten elikoita väistellessä.
Tuota reeniä varten piti soittaa ja pyytää lupa alueelle
menemiseen. Myös suurimpaan osaan metsistä pitää olla lupa, vaikka menisi
yksinkin juoksemaan. Suuri osa metsistä täällä Rotoruan ympäristössä on
aikamoista viidakkoa. Eilen vähän kokeilin, missä voi oikaista, mutta nopein
oli kierrellä polkuja.
Kiehuvia mutalammikoita ei ole sentään tarvinnut metsässä pelätä, nämä katsastettiin puistossa, missä yksi lätäköistä 15 vuotta sitten räjähti ja heitti kuumaa mutaa pitkin puistoa 150 metrin säteelle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti