Kun Portugalin POMin suoritus ei riittänyt EM-kisoihin (ja
siihen päälle iski vielä mielialaa laskeva flunssa), tuli alitajuntaan
epävarmuus. Hyvän talven jälkeen mun hyvä suoritus ei riitäkään tavoitteisiin,
kuten EM-paikkaan. Espanjaan lähtiessä mieli oli vähän maassa, mutta onneksi
aurinko paistoi ja mallisuunnistuksessa oli niin mukavaa, että ikävät ajatukset
unohtuivat. Oli kivaa lähteä lauantain pitkälle matkalle.
Pitkällä matkalla ei sitten ollutkaan niin kivaa. Kauden
ensimmäinen hellekisa, kroppa oli shokissa ja tummui heti alussa. Aurinko
paahtoi avointa maastoa, mittarissa oli +27 C. Penkat oli jyrkkiä. Meni kävelyksi,
oli todella todella tummaa. Harkitsin keskeyttämistä. Tuli virheitä, kun piti
taistella puhkinaisten jalkojen kanssa. Rata oli ylipitkä, voittajalla meni
1:27 ja mulla vielä 18 minuuttia kauemmin. Raastavaa.
Onneksi kuitenkin juoksin läpi! Tulipahan koettua! Illalla
en ollut edes oikein puhki, kun ei vaan pystynyt juoksemaan hapottavaa vauhtia.
Sunnuntain keskimatkalla fyysinen vire oli paljon parempi.
Kuuma oli kyllä edelleen. Suunnistus sujui aluksi vähän haparoiden, mutta
isompi virhe tuli rastille 7 (35s) ja siinä kaksi minuuttia perään lähtenyt
Helena Jansson nappasi kiinni. Hyppäsin kyytiin. Pystyin ihan hyvin
suunnistamaan siinä vauhdissa ja pari rastia leimasinkin ennen Helenaa. Oli
hienoa päästä näkemään maailmanmestarin kisatyöskentelyä.
Varvauksesta lähtiessä vaan ei rohkeus riittänyt, vaikka
polku tuli vastaan ihmeellisessä suunnassa ja siinä sitten pummasin perässä
ison koukeron (rastia 12). Pistän kyllä ihan omaan piikkiin, vaikka Jansson
kovasti pyyteli anteeksi maalissa pummia.
Rastille 16 noustiin
jyrkkä penkka uudestaan toiselta puolelta ja siinä tipahdin. Kun olisi vielä
sen reilun minuutin jaksanut kyyditystä, olisi tullut kymppisija! Mutta rumasti
tuli takkiin kahdella viimeisellä juoksuvälillä. Toinen jalka meni niin
hapoille, että ei vaan pystynyt.
Parasta reissussa oli piristynyt mieli ja aurinko. Muistin
nauttia siitä, että pääsen tekemään tätä hommaa kovassa paikassa. Suunnistus
pitää vielä saada itsevarmempaan kuosiin, niin sitten on vielä mukavampaa
kilpailla. Pistinkin heti nimen Rastilukon kansallisiin ensi viikonlopulle:
vaikka kisoja on paljon, niin onhan ne parhaista parhaimpia harjoituksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti