10 km nousujohteisesti aerobisen kynnyksen ja VK1-alueen
sykkeillä on ollut talven perusharjoitus, sitä on ollut helppo seurata. 10 km
jälkeen olen sitten välillä kiihdyttänyt lyhyesti ja kovaa tai pidempään ja
hitaammin tai joskus vaan jättänyt siihen kymppiinkin.
Portugalin reissun jälkeen sairastuin ja aiemmin pakotti
oikean jalan jumiutuminen välillä pitämään suunnittelemattomia lepopäiviä,
mutta kokonaisuus ratkaisee ja vaikka huonoina päivinä kaikki ja kokonaisuuskin
tuntuvat olevan huonosti, niin kuitenkin lienen saanut pidettyä
talviharjoittelun rakentavassa tasapainossa. Olen tehnyt paljon hyviä
harjoituksia.
Kahden viikon Ylläksen jaksosta on nyt reilu puolet takana
ja tänään juoksin tutun mäkitestin: 3,0 km nousu Nilivaaran risteyksestä
Y1-parkkipaikan P-kyltille jalkakäytävää pitkin. Olen sen juossut viime talvena
kahdesti ja kesällä kerran. Standardiin kuuluu juosta alle 20 min
VK1-sykkeellä. Tänään meni aikaa 14:55. Talviennätys on 14:52 ja kesäennätys
14:05.
Tänään jäin kolme sekuntia tammikuun 2015 ajasta. Ainahan
voi toivoa parempaa ja ennätystä. 20 tunnin reeniviikon jälkeen tuo oli
kuitenkin ok, kutsuttakoon sitä vaikka ”20 h reeniviikon päätteiseksi
ennätykseksi”, koska viimeksi oli alla paljon kevyempi jakso. Oikeastaan
yllätyin, miten hyvin suorituskyky toimi määräviikon jälkeen. Viikon tavoite
olikin pysyä sellaisissa rajoissa, että pystyn nyt maanantaina tämän testin
juoksemaan. Taktisesti juoksu oli huonoin noista neljästä: jännitys purkautui
kovana alkuvauhtina ja happo oli läsnä jo 1 km jälkeen. Ei näihin totu koskaan! Aamulla teki pahaa, kun tiesi mitä on edessä.
Viimeisen viiden päivän aikana leirin tavoite on pitää
harjoitusmäärä ja varsinkin teho aisoissa niin, että ensi viikkoa ei tarvitse
kotona viettää levossa. Siksi kehon kuunteleminen on tärkeä taito. Sitä se on
kyllä kaikille muillekin kuin urheilijoille! Sisko opetti taitoja:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti