Eräs legendaarinen hiihtolenkki

Hiihtäjä: Siskonmies 25 v., aloittanut hiihtoharrastuksen joulukuussa. Takana 450 km, joista 200 km samalla viikolla Ylläksellä.

Sunnuntain pitkä lenkki: 79 km. Tarkoitus tosin oli hiihtää 30 km.

Aamulla hän voitelee taitavasti suksensa liukkaiksi ja nauttii rauhassa aamupalansa. Mökin muut asukkaat lähtevät ladulle, eikä kenellekään tunnu olevan selvää, mihin mies suuntaa tänään. Toiset sanovat kuullensa, että Aurinkotuvalle, toiset tietävät hänen suunnitelleen Pyhätunturin kiertoa.

Toivottavasti tuo Pyhäjärven jäällä menevä latu on auki, hän pohtii aamupalapöydässä latukarttaa katsellessaan. Kymmenen jälkeen hän suuntaa kohti Kotamajaa. Pitkästä noususta huolimatta hän saapuu majalle, 7 km kohdalle ajassa 31 min. Kyllä kulkee. Keskinopeusmittarin lukema hellii mieltä.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun hanki on hohtava alla, kun taivas kirkasna kaareutuu...

Kotamajalta on mukava lasku, sitten Pyhätunturin takalatua kohti Pyhäjärveä. Järvi ei itse asiassa koskaan tule vastaan. Tulee latukahvila, jota hän ei osannut odottaakaan. Mutta ihmekös tuo, kartta on nimittäin yli kymmenen vuotta vanha, ehkä on avattu uusi kahvila. Risteyksestä hän jatkaa suuntaan, jossa lukee ”Aakenuksen kierto”. Jaha, tuli vähän lisäkilometrejä tälle päivälle. No ei se mitään, mukava kulku ja kaunis ilma.

Seuraava kyltti on kahdeksan kilometrin jälkeen ja siinä lukee ”Levi 12,5”. O ou. Nyt taisi tulla väärä suunta ja 16 km lisälenkki. Ei muuta kuin takaisin. Hän saapuu uudestaan kahvilalle, jonka kohdalla kartassa on autiotuvan merkki. Kilometrejä on jo mukavasti takana (29) ja 2,5 litran juomarepun sisältö on keventynyt. Hän menee kahvilaan, mutta pankkikortti ei kelpaa.

Mie annan tilinumeron, maksat sitten kotona. Ja hiihtäjä saa syödäksensä. Pääseekö tuosta Aakenuksen yli? Aakenuksen yli!? Ei tietenkään, ei siellä ole mennyt latua kymmeneen vuoteen, kun siitä tuli puistoalue. Mikä kartta siulla oikein on? Onpa vanha, mie viskaan sen takkaan!

Hiihtäjä saa pitää repaleisen karttansa ja lähtee taittamaan kotimatkaa Aakenuksen ympäri kohti Äkäslompoloa. Totovaaraan on 9 km. Kahden kilometrin päässä lukee ”Totovaara 10,4”. Tällä kertaa hän onneksi uskoo itseään ja kyseessä on vanhan reitin kyltti, joka on jäänyt poistamatta, kun uudet kyltit on asetettu paikalleen. Sen sijaan ennen risteyksissä seisseet latukartat kyllä on poistettu, jotta kansantalous saisi edes jostain katetta lama-aikana ja ihmiset ostaisivat latukarttoja.

Jaa ei Aakenukselle menekään latua. No meenpä ympäri sitten.

Aakenuksen ylitys vaatii pitkän nousun nousemisen. Kuolemanpelko nostaa hiihtäjän adrenaliinitasoa sen verran, että nousu sujuu kevyesti. Jaksankohan kotiin? Kerran elämässään hän on hiihtänyt 50 km, nyt on toinen samanlainen täynnä, mutta kotiin on vielä melkein kolmekymppiä.

Hän ylittää tunturin ja lykkii menemään tuntureiden välillä, soiden täplittämässä maastossa. Moneenko lienee Latvamaja auki, hän kysyy vastaantulijoilta. Neljään on auki. Aikaa on 28 minuuttia ja matkaa melkein viisi kilometriä, eväät on syöty.

Hän ehtii, mutta pankkikortti ei kelpaa. Onneksi Kesängin keitaalle on lyhyt matka, mutta silti tekee mieli kysyä vastaantulijalta juomaa. Kesänkijärven päässä kotiinkin olisi enää kuusi kilometriä. Urheilujuoma ja munkki, aaaaaah!!!

Mökille hän saapuu puoli kuudeksi, samaan aikaan kun Johannes Bö juhlii maailmanmestaruutta.

(Suunnistajat ovat tähän mennessä jo arvanneet, että tämä mies ei harrasta suunnistusta. Kaksi päivää ennen hän itse asiassa sanoi minulle ladulla, ettei ole oikeastaan kiinnostunut kartoista, Maija kyllä tietää, mihin mennään.)