Aloittaminen

Aloittaminen on kivaa ja vaikeaa. Edessä on uutta ja tavoitteita.

Uuden harjoituskauden piti käynnistyä jo vähän aikaa sitten, mutta AV-testien ja siihen päälle viikon päästä juostun kympin jälkeen takareidet olivat ennenkokemattomassa jumissa ja ohjelmallisen harjoittelun alkaminen viivästyi vähän. Kummaa, että lokakuussakin osaa harmittaa, ettei pääse juoksemaan silloin kun haluaa, mutta ehkä se on vaan motivaation ja hommasta nauttimisen merkki. Hyvä aika aloittamiseen on nytkin, kun harjoituspäiväkirjan tilastot nollautuivat juuri ja kauden nimi on 2013.

Jalat on vähän ihmeissään, kun neljänä päivänä peräkkäin on tullut yli tunti juoksua. Ensimmäinen tavoite onkin vain tottua taas harjoitteluun. Ai että mitä päiviä onkaan taas edessä! Aamulla puuro napaan, lenkki, ruoka, päiväuni, lueskelua (joskus on kouluakin), illalla toinen lenkki ja saunaan. Parhautta!

Erilaista on myös juosta kymppi niin, että tietää menevänsä juoksemaan kympin kuin urheilulomalla, kun lähtee lenkille ja sitten kaartelee sen verran kuin huvittaa, ilman mitään tavoitteita. Kummasti vaikuttaa tuo aivopuolikin harjoitukseen.

Kuva Isojärven kansallispuistosta, missä käytiin iskän kanssa neljän tunnin käppäilyllä.

(Pitäisi aloittaa myös se kandin kirjoittaminen. Lukemista ja muistiinpanoja voisin tehdä vaikka kuinka, mutta kuinkas aloittaisi ison möykyn kirjoittamisen. Tarttee varmaan tehdä välitavoitteita.)