Urheiluloma eli jakso, jonka aikana ei harjoiteta
ohjelmoitua harjoittelua saattaa olla kivaa kaksi viikkoa. Ja olikin, mutta sen
jälkeen ilmenevät ikävät sivuvaikutukset.
1) Uni ei tule, kun ei väsytä ja heräilen öisin.
2) Kouluhommia, erityisesti kanditutkielmaa voisi tehdä,
mutta vaikka aikaa ei mene harjoitteluun, on aikaansaaminen vaikeaa. Ajattelen:
ei tarvitse tehdä nyt, kun illalla ei ole lenkkiä, ehdin sitten. Toisaalta, kun
kirjoittaminen ei suju, saatan keksiä että nytpä on mukava lähteä lenkille.
Reenikaudella sitä saa aikaiseksi, kun tietää että illalla ei ehdi kun on
lenkki eikä aamullakaan, kun on pitkä lenkki.
3) Keskittyminen on vaikeaa. Energiaa on miljoonaan asiaan,
joten on vaikea tehdä vain yhtä. Jos energian käyttäisi polulla, olisi helpompaa
köllötellä paikallaan sohvalla lukemassa.
4) Kulku vaihtelee liikaa, että lenkkeily olisi mukavaa. Jos
juoksee paljon, sujuu käytännössä aina samalla tavalla. Ei tule yllätyksiä.
Epäsäännöllisessä harjoittelussa kulkee milloin sattuu ja yleensä ei, eikä ole
miellyttävää yllättyä negatiivisesti, kun on halunnut mukavan virkistävän
hölkkälenkin.
5) Vain urheilulomalla voi käydä niin, että ensin on nälkä,
syön omenan ja 15 minuuttia siitä päätänkin lähteä just nyt lenkille. Menen
lenkille ja 10min jälkeen se omppu pistelee mahassa. Reenikaudella sitä tietää
milloin on harjoitus ja milloin syödään omena.
Onneks se kohta alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti