Kolme tavoitetta, kolme kuukautta

Viikon ajatusmylly on keskittynyt tavoiteprojektien asettamiseen ja muotoilemiseen. Nämä tavoitteet ovat huippuinnostavia, koska ainakin näistä kahden eteen voi työskennellä konkreettisesti joka päivä.

Harjoituspäiväkirjaan ehdin jo kirjata tavoitteeksi juoksunopeuden parantamisen. Tein lähtötasotestinkin: pystyn juoksemaan 1000 m aikaan 3:24. Se on varsin hitaasti siihen nähden, että haluan parantaa juoksuvauhtiani. Maksimivauhti tulee vastaan.

Kovat nopeusvedot eivät kuitenkaan oikein sovi yhteen jalkavaivan hoitamisen kanssa, koska pitäisi juosta nopealla alustalla kovia harjoituksia ja lyhyitä kisoja, mikä on myrkkyä jalalle. Sen sijaan tässä on kerrankin kyseessä ”vamma”, jonka kanssa yhteen sopii suunnistus, koska maastossa juokseminen ei ole aiheuttanut yhtä pahoja jumeja. Juoksunopeustavoitteen on siis oltava vuorossa vasta tavoitteen 1 täyttämisen jälkeen.

Tavoitteet 5-7/2016

1. Jalkajumivaivan poisto

- Hieronnassa käyminen joka viikko

- Lihashuolto, erityisesti aktiivinen kohdevenyttely

- Syyn selvittämistä: fysioterapeutti, juoksutekniikka/juoksuvalmentaja, mahdollisesti hermoratatutkimus?

- Sähköhoitolaite lihasten rentouttamiseen

- Tukipohjallisen poisjättökokeilu. Pohjallinen tehtiin vuosi sitten suojamaan jännettä, jonka päälle nilkka kaatuu. Mutta paheniko tämä lihasvaiva siitä?

2. 50 suunnistuskertaa yksinkertaistamiseen keskittyen

- Suunnistusajatus: Ensimmäiselle rastille maastoon tutustuen maltilla. Rastilta lähtiessä aina suunnitelma tehty -> luen suuret kohteet ja suunnistan rohkeasti yksityiskohtiin takertumatta. Kompassi on tärkeä!

- Heinäkuun loppuun mennessä suunnitelmassa 13-14 kilpailustarttia.

- Suunnistussuoritusten läpikäynti: Miten yksinkertaistaminen onnistui? Mitkä kohteet luin? Oliko suunnitelma koko ajan edessä?

3. Määrällisestä suorittamisesta ja riittämättömyyden tunteesta vapautuminen

Miksi tämä tavoite? Iltojen hyvän olon asteeni riippuu pitkälti siitä, kuinka paljon olen päivän aikana saanut aikaiseksi. Saatan olla ärtynyt, koska mietin, mitä hyödyllistä voisin tehdä. Haluan pystyä erottelemaan paremmin työt ja vapaan ajan.

Tähän kohtaan keinot ovat vielä hakusessa, mutta joitain on jo mielessä:

- Rentoutusharjoitukset

- Päivä- ja viikkosuunnitelmien tekeminen. Näitä olen tehnyt koko ajan, mutta nyt tarkoitus on, että kun päivälle merkityt asiat on tehty, voisin olla tyytyväinen, enkä ahnehtia lisää tekemistä.

- Oman mielen toiminnan ymmärtäminen. Mistä ja miksi huonot ajatukset tulevat? Miten reagoin niihin ja miten voin muuttaa sitä?

Tähän kolmanteen kohtaan liittyy aika tiiviisti suorituskeskeinen ajattelutapani. Mietin välillä liikaakin sitä, mitä hyötyä jokaisesta tekemisestä on. Teen paljon kivoja asioita, joista ei ole mitään varsinaista hyötyä, mutta usein ilon pilaa päässä pyörivä ajatus siitä, miten tekemistä voisi hyödyntää esimerkiksi työssäni.

Viime vuodet olen kehitystä tavoitellessani toteuttanut tavoitetta juosta mahdollisimman paljon. Se ei ole viimeisen vuoden aikana sopinut mitenkään yhteen lihasjumivaivan kanssa. Jokainen toteutumatta jäänyt suunnitelma on ollut pettymys ja käynnistänyt samojen huonojen ajatusten kierteen.

Mitä hyötyä on siitä, että kirjaan tavoitteet julkisesti? Uskon, että se auttaa sitoutumaan niihin. Ehkä saan joltain vinkkejä. Se tuntuu vapauttavalta. Kirjoittaminen auttaa jäsentämään ajatuksia.

Sitäkin olen pohtinut, miksi pidän tätä blogia. Hyvä ja hyödytön syy on ainakin se, että itsestäni on toisinaan hirmuisen mukavaa palata muutaman vuoden takaisiin urheilumuistoihin! Lisäksi itse saan lukemistani blogeista valtavasti inspiraatiota ja tietoa. Toivon voivani sitä itsekin jakaa omien ajatusteni ja kokemustani kautta.