Turistikierros Äkäslompolossa

Perjantaina niin korkealla tasolla, että en ole tainnut Suomessa koskaan olla. Uuden tason saavutin Ylläksen huipulla 719 metrissä.

Aika ja kilometrit menevät täällä eri tavalla kuin etelässä. Torstaina tuli juoksu- ja suunnistuskilometrejä yhteensä 30, mistä päättelin, että kovin suurta vikaa jalassa ei voi olla. Kun vielä perjantainakin sujui.

Energiavarastojentäyttöpöydän ääressä lueskelin läpi kuvakirjan Äkäslompolon historiasta.

On jännittävää kuvitella, miten vähän aikaa on siitä, kun turistit vielä tulivat kylään hiihtämällä tai siitäkin, kun turisteja ei vielä ollut. Kylällä juostessa tiirailen taloja uusin silmin nyt kun olen lukenut vähän niiden historiasta. Kotamaja oli ensimmäinen latukahvila ja vanhin säilynyt rakennus on tämä kauppareitin varrella kirkon vieressä seisova Tanon talo, joka on nyt entisöity hyvään kuntoon. Siinä asuneita siskoksia kutsuttiin "kauniin kuistin sisaruksiksi".

Savottakämppien ajastakaan ei ole oikeastaan kovin kauan.Viime talvena kummasteltiin uuden taukopaikan "Elämänluukun" nimeä: se tarkoittaa savottakämpällä keittiön ja tuvan välillä ollutta aukkoa, josta keittiön naiset ojensivat ruoka-annokset miehille. Vielä 1950-luvulla ei olisi Äkäslompolon järven jäälle saanut latua tehtyä. Jäälle nimittäin kerättiin tukkeja kevätuittoa varten niin että keväällä oli koko järven jää niitä täynnä.

Ennen tätä reissua olen ollut Äkäslompolossa kesällä vain yhden tunturisuunnistusviikonlopun 16-vuotiaana (oltiin katkeria, kun rata ei mennyt avotunturiin). Kesällä löytää ihan uusia paikkoja talven latukierroksiin verrattuna. Paras uimapaikka on Varkaankurussa tunturipurossa vesiputouksen alla. Sen löysi Seikkalijasisko.

Parhaiten paikan tuntee kuitenkin jalkojen alla, silmissä ja siitä tunteesta, kun menee ulos ja ilma on niin raikasta, että se tekee hyvää. Huikea tunne on kuitenkin sekin, kun joku on kirjallisessa kuvauksessa pystynyt tiivistämään sen tunteen. Niin kuin Nils-Aslak Valkeapää:

maa

on erilainen

kun siinä on asunut

vaeltanut

hikoillut

palelluttanut

nähnyt päivän

laskevan nouseva

katoavan ilmestyvän

maa on erilainen

kun tietää

täällä

juuret

ja tyvi