Takajarrut puuttuu

Ladan takajarrut ei toimi. Seura tekee kaltaisekseen ja huomasin, että mullahan on itse asiassa sama vika. Niin monessa mutkassa liirasi viime viikolla ja lauantaina ajoin ulos.

Pitkään voi sujua hyvin, mutta joskus tulee virhe. Virheen jälkeen on helpompi tehdä toinen, senhän suunnistaja tietää, mutta saattaa silti tehdä. Puhtaalla perusvarmalla tekemisellä pärjää yleensä pitkälle, niin metsässä suunnistaessa kuin talviharjoittelussa.

Monta viikkoa tässä jo menikin putkeen. Maanantaina oli valmentajan kanssa puhetta, että nyt kun jalka kestää määrää ja muutenkin sujuu, niin pitäisi täällä tasamaan valtakunnassa kiinnittää huomiota myös nousumetrien kerryttämiseen ja raskaammalla alustalla juoksemiseen. Talvella se tarkoittaa esimerkiksi hankea ja siihen valmentaja sanoi, että pitää suojata jalat hyvin kylmältä. No kyllä mä neljännesvuosisadan eläneenä tiiän ja kerroin vielä, miten hyvät akilles- ja nilkkasuojat oon iskältä saanut joululahjaksi hankijuoksuja varten.

Seuraavana päivänä tiet oli peilijäätä. Päätin mennä metsään, lunta oli mukavat 15 senttiä. Virhe tuli siinä, että tein päätöksen vasta kilometrin päässä kotoa ja tietenkään ei ollut jalassa niitä suojia, vaan ohuet urheilusukat ja vähemmän märkää hylkivät kengätkin vielä. Nautiskelin kaksi tuntia märästä hangesta ja keräsin nousuakin. Illalla vasemmassa jalassa oli jänne aivan pirun kipeä.

Keskiviikko lepoa ja torstaina jalka oli kunnossa. Rapsuttelin menemään jääteillä ja kävin radallakin. Perjantain aamulenkillä sattui leikatun jalan jänteeseen, mutta ei paljon, joten menin vielä iltalenkillekin! Loppuillan käytiin kotona valittamiseen.

Ulosajo tuli lauantaina. Nilkka tuntui aamulla hyvältä ja lähdin suunnistusreeniin. Väänsin nilkkaa ekan rastin jälkeen, tuntui aika ilkeältä ihmeellisessä kohdassa oikean nilkan päällä, vähän sääriluusta vasemmalle, mutta nopeasti se unohtui. Illalla meinasi jäädä azerbaidzanilaisen lähiravintolan munakas saamatta, kun sinne kävellessä oli kuin olisi veitsellä pistelty. Tätä vammaa joku voisi pitää huonona tuurina, mutta kyllä edellisillan turvotus  ja saattoivat olla koordinaatiota voimakkaasti heikentävä tekijöitä, jotka altistavat vammoille.

Ei tullut mustelmaa tai turvotusta ja sunnuntaina keksin pelätä, että ehkä se on murtunut. Eilen kävin ortopedillä. Noin 18 minuutissa kävin vastaanotolla, röntgenissä ja uudestaan vastaanotolla, uskomatonta tehokkuutta! Nivelsidevamma vaan, vähän hankalassa paikassa, mutta nyt keskiviikkona se on jo paljon parempi.

Ladan voi viedä korjaamoon ja sitten pitäisi jarrujen taas toimia. Olispa suunnistajalla yhtä helppoa. Toisaalta, aah, sitä hallinnan tunnetta, kun kaikki menee putkeen vaikeuksien jälkeen. Ei kaikkea kuulukaan saada helpolla, mutta jarrut pitää kyllä olla kunnossa, että pysyy tiellä.