Hyvien asioiden minitour

Yösuunnistuskausi päättyi SK100:n voittoon Jüriöössä. Oma juoksu oli jos mahdollista vielä edellistä yösuunnistustakin surkeamman tahmaista tarpomista. En sitä jäänyt murehtimaan, kropan ei nyt tarvitsekaan toimia öisin, muuta kuin palautumistarkoituksessa.

Sitten ehdin käydä Itä-Vantaan maastojuoksuissa, turistilenkillä Helsingin Puotilan ja Vuosaaren rannoilla, Tampereen seudun AV-reenissä, minne oli ilmoittautunut sata suunnistajaa, lempilenkillä Kangasalan harjuilla, hieronnassa, kiropraktikolla ja fysioterapeutilla ennen kuin tuli lauantai ja FinnSpring.

Odotin kisaa kovasti ja se on yleensä hyvä merkki. Menikin ihan hyvin. Oikein tosi normaalisti. Ei ollut vielä kunnon lyöntiä, mutta ei ongelmiakaan. Jalka toimi. Rastitkin löytyi aika suoraan, lopun kangaskaarrosta lukuunottamatta. Olin kolmas. Sekin oli hyvin tavallinen tulos. Ei yhtään loistokas eikä huono. Hyvähän olisikin, jos koko ajan pystyisi suoriutumaan oikein normaalisti. Oma taso vaan voisi nousta ja miksei nousisikin kohti kesää vielä napsun, niin normaali riittää vielä askeleen lähemmäs kärkeä.

Sunnuntain viestissä ei ollut alun perin tarkoitus juosta, mutta Heini loukkasi polvensa ja joukkueessa oli tilaa. Lauantain kisa oli alimittainen pitkä matka, maasto oli mahtavaa ja kaikki tuntui kivalta ja helpolta, niin juoksin sitten vielä sunnuntainakin ankkuriosuuden. Se meni samalla tavalla kuin lauantai. Samanlainen suuntavirhekin tuli lopussa kankaalla.

Ei tullut jalkavaivoja ja maanantaina lepäsin ja kävin hieronnassa ja sitten aloin odottaa ensi viikonloppua.