Ensimmäinen pääsarjan virallinen mestaruustitteli
saavutettu. Kauan siihen menikin (kuusi kautta pääsarjassa) ja nyt kaivelee
kahden vuoden takainen pummi viimeisessä rinteessä Anttolan erikoispitkillä,
koska olisihan jotensakin mukavampaa sanoa ensimmäisen mestaruustittelin olevan
suomenmestaruus erikoispitkillä kuin Tallinnan mestaruus yösuunnistuksessa.
Yösuunnistus ei ole viime kerroilla sujunut, mutta
lauantaina kolmas kerta toden sanoo, kun kisataan Viron suurin viestikisa
Jüriöö ja siellä pistävät naisetkin lampun päähän.
Toissakerta yösuunnistamassa oli viime vuoden Jüriöö, missä
väänsin nilkan. Viime kerta yösuunnistusta oli eilen ja pummasin. Väsytti
pirusti. Menen kotona nukkumaan puoli kymmenen ja nyt oli startti vasta 22:30.
Ja kuitenkin heräsin ennen seitsemää.
Huh, tänään keräillään! Väsyneenä kaikki tuntuu huonolta ja
tuntuu ettei kulje enää koskaan. Akilles on jäykistellyt parina päivänä. Mutta
nyt olen jo sentään oppinut, että huomenna fiilis on ihan erilainen, eikä
loppukausi mene niin kuin huonolla hetkellä tuntuu.
Lisäksi tajusin, miten hyvin kaikki juuri nyt on urheilun kannalta.
Minulla on työ, joka natsaa täydellisesti harjoittelun ja kisakalenterin
kanssa. Gradukaan ei joutohetkinä kolkuta takaraivossa, koska se tuli painosta
viime viikolla. Luottofysioterapeutille sain ajan heti kun tarvitsin. Uskallan
levätä, vaikka illalla olisi suunnistusreeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti