On järkytetty

Joidenkin harjoittelevien tai valmentajien puheeseen kuuluu lause "elimistöä pitää järkyttää erilaisilla ärsykkeillä, että kehitystä tapahtuu". Mun harjoittelu on nykyään pelkkää juoksua ja suunnistusta, jottei elimistö järkkyisi niin että harjoittelusta tulee katkonaista. Ei saa olla jumissa voimareenistä tai jalat kipeenä pelailuista, ettei pääasia häiriinny tai tule vammoja. Juoksemalla järkytystä tapahtuu esimerkiksi vedoilla tai määrällä, Uudessa-Seelannissa uusi ärsyke olivat jyrkät mäet.

Nyt on elimistöä järkytetty. Uudessa-Seelannissa juoksin viidessä viikossa 486 kilometriä, sisältää viisi kisastarttia. Sitten tuli aikaero ensin Hongkongiin ja sieltä kahden ja puolen päivän päästä kotiin. Monet sanovat, että parin päivän pysähdys auttaa toipumaan aikaerosta ja idästä länteen on helpompaa, mutta kyllä mulla meni ihan toisin päin. Tällä viikolla olen herännyt viideltä ja on väsyttänyt. Varhaisaamuina järkytin mieltä lukemalla Barbara Demickin Pohjois-Koreaa kuvaavan kirjan Suljettu maa, joka oli valtavan mielenkiintoinen ja  järkyttävä. Tänään pystyin jo nukkumaan seitsemään.

Kotona odotti pakkanen, pimeys ja uusi bakteerikanta. Tähän asti olen säilynyt kuitenkin terveenä! Eilen avasin hiihtokauden liukkailla laduilla ja tänään tuntuu joka lihaksessa.

Nyt oli niin paljon ärsykkeitä, että seuraavat viisi viikkoa aion nauttia mahdollisimman tasapaksua hiljaiseloa kotona. Kalenterissa ei ole mitään muuta kuin Jämin viikonloppu helmikuussa ja kahdeksan tuntia koulua viikossa. Kuulostaa taivaalliselta.