Kotimainen kausi pyörähti käyntiin Siljarastien seiskasijalla. Suoritus oli hyvä, mutta kuuden joukossa olisi ollut parempi olla, kun EM-kisoissa kutakin matkaa juoksee kuusi naista. Ja erot olivat pienet...
Suurin katsastusjännitys tuli Siljarastien jälkeen, kun flunssa iski päälle. Onneksi se kesti vain pari päivää ja FinnSpringissä olin jo terveiden kirjoissa.
Pitkä matka on ennen tuntunut liian pitkältä, mutta tänä keväänä se tuntuu ehkä jopa parhaalta matkalta. Talvella olen tehnyt pitkiä lenkkejä, joten miksi en jaksaisi. FinnSpringin aluksi otin kahden minuutin koukut, mutta sen jälkeen homma sujui ihan hyvin. Merja Rantanen ajoi alun turoilun jälkeen kiinni, mutta ei mennytkään ohi vaan tuli kiltisti perässä koko matkan. Siitäkös se itseluottamus kasvoikin! Ero kärkeen on vielä päivä, mutta sijoitus oli hyvä, viides.
TurkuSprintissä tuli yksinkertaisesti liikaa virheitä, sprinttisujuvuus on vielä hakusessa.
Katsastuksien tärkein tulos oli tietenkin EM-kisalippu, mutta hyvää teki myös itseluottamuksen kasvu hyvän kauden alun johdosta. Kunto ei tunnu olevan huipussaan, vaan nyt tuntuu, että samaa vauhtia jaksan vaikka kuinka kauan, mutta irtiotto on vielä tulematta. Tulokset ovat ehkä samaa luokkaa kuin viime keväänä, mutta kunto tuntuu olevan vankemmalla pohjalla, perustasokin riittää jo johonkin!
Eiköhän tämä lupaile hyvää EM-kisoihin, missä ohjelmassa on päämatkana pitkä ja lisänä vielä sprintti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti