Perjantaina oli leikkaus. Meni hyvin. Oli siellä yllätyskin,
kun nivelsidettä, jota piti kiristää, ei käytännössä ollutkaan. Siksi sääriluun
pää oli päässyt liikuskelemaan ja kasvattamaan ruman reunan, joka taas hankasi
pehmytkudoksia. Siitä nilkka sitten turposi lenkkien jälkeen.
Seuraavat neljä viikkoa pitää kulkea keppien ja ortoosin
kanssa. Juoksemaan pääsen kahden kuukauden päästä. Mieli on kuitenkin
rauhallinen. Olen vaan tosi onnellinen, jos vaiva tulisi lopulta kuntoon, kun
se on pilannut jo kaksi kautta. Sohvakaudellakin voi kilpailla itsensä kanssa.
Aion nimittäin olla superrauhallinen ja maltillinen kuntouttaja, että nilkasta
tulee yhtä hyvä kuin vasemmasta.
Ennen leikkausta oli lupa kipeyttää nilkka, jotta sitten
näkyy, mistä kipu tulee. Sopivasti olikin tarjolla unelmapäiviä Sotkamossa, kun
iskä oli vuokrannut meidän rastiviikkojen vakipaikan Kuhmontien varresta. Kolme
päivää ulkoilin ihan täysillä. Ensin tehtiin Aino-siskon kanssa pitkä lenkki
Hiidenportin kansallispuiston hiljaisuudessa.
Reissun viimeiset reenit oli kolme suunnistusta. Koska
mitään suunnitelmaa ei ollut, vaan tarkoitus oli urheilla niin paljon kuin
nilkka kestää, luulin kaikilla kolmella kerralla suunistuksen olevan vuoden
viimeinen ja siksi keskittyminen oli huippuluokkaa. Ensimmäinen suunnistus oli
Kajaanin iltarastit, joiden tulosluettelo saattaa olla historiallinen, koska se
lienee Outi Ojasen viimeinen tulosnoteeraus. Jos kaikki menee suunnitelmien
mukaan, kilpailen ensi kaudella nimikirjaimilla O.H. (Ojasen viimeiseksi
kilpailuksi jäi näin ollen Fin5:n takaa-ajo.)
Sitten kävin Vuokatinvaaralla suunnistamassa iskän viime
kesän rastiviikkoradan. Päälle kerättiin pari tuntia isoja mustikoita auringon
leppeässä valossa ja lämmössä. Jos olisin tiennyt, mitä teen illalla, en
välttämättä olisi näin kovasti ulkoillut päivällä.
Mökillä kevyen lounaan jälkeen oli mahdottoman levoton olo,
päiväuni ei tullut, ei pystynyt lukemaan ja jo neljältä hurautin Tipasojalle.
Kädessä oli naisten MM-pitkän kartta, ajattelin, että josko varvaukseen asti
kierrän. Menikin koko rata, kulki, ja ahistamatta vedin aikaan 1:37:25. Ilman
viitoituksia, mutta myös ilman siltoja, joen yli piti kahlata. Maalissa söin mustikoita,
aurinko paistoi ja oli ylimaallisen kaunis ilta. Täydellinen kauden päätös.
Mökillä oli rantasauna lämpimänä ja mustikkapiirakkaa pellillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti