SM-happo

Omassa kalenterissa on suunnistuskisoista jäljellä enää 25Manna. Sen verran tyhjäksi meni takki NORT- ja SM-kisareissujen jälkeen. Iso happo on myllännyt elimistössä koko viikon.

SM-keskimatkan karsinta sujui suunnistuksellisesti hyvin, mutta maha vaivasi ja puolimatkasta piti edetä kaksinkerroin, kun kylkeen pisti niin vietävästi. Vaiva helpotti onneksi finaaliin mennessä.

Finaalissa vaivasi fyysillinen väsymys ja suppamaasto-osaamattomuus. Olenhan minä supikossa ennenkin suunnistanut, mutta nyt tuntui etten millään hahmota hyvää reittiä rastiväleille. Menin sitten suoraan ja avoimessa maastossa katselin välillä, että jaa, olisihan sitä voinut tuolla harjanteellakin juosta jyrkän rinteen sijaan (1-2-väli). Minna oli järkyttävän ylivoimainen ja mä olin yhdeksäs. Lääkärin onneks voitin ni ei tarvii antaa talenttiryhmäpaikkaa sille.

Tulokset

Reittihärveli

Sunnuntain viestin maasto ei kauhiasti armahtanut väsyneitä suunnistajia. Isabelle ja Heini hoiteli kaksi ensimmäistä osuutta siihen malliin, että mun tehtäväksi jäi tehdä vaan pari ohitusta, jotta saadaan työnainen Heinillekin vihdoin plaketti kaulaan, on se niin paljon reenannu! Yritin ankkuriosuudella ajatella, että muitakin väsyttää ja työstää kyllä jaksoin, vaan en suunnistaa. Pääsin tossulla aina vähän karkuun, mutta joka rastilla se Sari Nurmela oli kuitenkin yhtä aikaa. No ohitukset onnistui kuitenkin ja oltiin kahdeksas, mikä on SK:n naisten paras SM-viestisijoitus vuoden 1999 jälkeen.

Tulokset

Nyt on vähän lomaa ja retkeilyä syysauringossa!