Maltilla Lapissa

Joulun ympärillä kymmenen päivää vierähti Lapissa Kiilopään maisemissa. Mukavaa vaihtelua oli päästä loskakelejä pakoon. Latuja oli auki noin 40 kilometriä ja lumiset maisemat toivat joulufiiliksen.

Reenisuunnitelma oli kaikkiin edellisiin Lapin reissuihini nähden maltillinen. Olin väsynyt, kun lähdin reissuun ja aluksi hiihtelin vain tunnin lenkkejä. Jalat olivat vähän kummissaan uudesta lajista. Parin päivän jälkeen oli ensimmäinen lepopäivä ja sen jälkeen reenit sujuivat oikein hyvin.
Lumimaisemista, joulumielestä, hiihdosta, savusaunasta ja avannosta ja kaikesta muusta huolimatta kaikista ihaninta oli se, että juoksu tuntuu alkavan vähitellen sujumaan. Muutaman minuutin juoksupätkiä kävelypalautuksella on tässä tahkottu jo jonkin aikaa ja näyttää niistä olleen apuakin. Lapissa sujui helposti useampana päivänä peräkkäin 6-8km juoksulenkit ilman että teki edes mieli kävellä! Jee! VK1-vauhtiakin kokeilin ensimmäisen kerran ja vaikka se nyt ei mitään kovin vauhdikasta menoa ole, niin pääasia on, että tuntui helpolta ja keuhkot toimivat.

Viimeisinä päivinä alkoi hiihtokin sujua paremmin. Pisin lenkki oli 26km, mikä tuntuu lyhyeltä edellisiin talviin, mutta olen tyytyväinen, että harjoittelu on sujunut järkevästi ja pystyn kehittävän harjoituksen jälkeen tekemään harjoituksen seuraavanakin päivänä. Tästä pitää muistaa iloita, aina se ei ole itsestään selvää!

Toisenkin lepopäivän ehdin pitää ja nyt etelään palattuani en ole väsynyt muuta kuin myöhään menneestä paluumatkasta. Etelän myrskyistä makua saatiin lentokoneen laskeutuessa Helsinkiin: käytävän toisella puolella joku oksensi (ei ollut kyllä itelläkään kaukana) ja taaempana toinen rukoili, kun kone keinui ja siipi melkein viisti maata! Turvallisesti päästiin kuitenkin alas.