Synkkyys tunturissa

Tarinointi täällä alkaa synkkyydestä. Kauan odotetulla Tunturisuunnistus-reissulla oli mukavaa starttiviivalle asti. Juoksin sekasarjassa tosielämän parini Juhon kanssa.Yleensähän Tunturisuunnistus on varsin nautinnollinen kilpailu lähdöstä maaliin asti. Sitä voi suositella vähemmän suunnistaneillekin. Tänä vuonna ainakin sekaparisarjassa oli mukana monta hiihtäjää: monta muutakin mahtuisi mukaan ja tapahtuma olisi varmasti mukava osa pohjoisen leiriä.

Reenit oli sujuneet kohtalaisesti jo peräti viikon ajan ja matkalla lähtöpaikalle tuntui kevyeltä. Alkuradasta oli täpäkkä nousu tunturiin ja jo siinä tuntui pahalta, vaikka käveltiin. Neljännen rastin ja tunnin kisan jälkeen tuntui vielä pahemmalta. Kurkkuun ja koko rintakehään sattui ja en saanut vedettyä henkeä syvään. Pakko oli jättää kesken. Hetken jaksoin hölkötellä kisakeskus Vuontispirttiä kohti, mutta lopussa jaksoin enää kävellä. Loppupäivän olin aivan tummana ja tiesin kokemuksesta, että tästä palautumiseen menee nyt taas kolme päivää. Seuraavan päivän aikana jaksoin kävellä 20min ja nukkua.

Synkkyyden aiheuttajana on mitä todennäköisimmin mykoplasma, josta alkaa kertyä meikäläiselle jo varsin vankka kokemus. Olen sairastanut sitä aiemmin vuoden ja nyt kesäkuun lopussa NORTin aikaan se iski uudelleen. Mukava kevätkunto katosi viikossa täysin. Kovaa juostessa hengitys kirraa ja väsymys on karmea. Iskin siinä vielä päätä seinään lähtemällä kuitenkin Kainuun Rastiviikolle keräämään osakilpailuista sarjan hylsy-keskinkertainen tulos-keskeytys-ei lähtenyt. Sen jälkeen reeni ei tuntunut heinäkuussa sujuvan, mutta niin pahalta kuin Tunturisuunnistuksessa ei sentään tuntunut.

Tero Pitkämäkeä hoitanut lääkäri kommentoi Ilta-Sanomissa, että väsymysoireilu mykoplasmassa on hänelle uutta. Itselläni tauti on kuitenkin ilmennyt nyt ja aiemmalla kerralla juuri mielettömänä väsymyksenä. Hengitysoireet tulevat vasta hengästyessä. Toisilla taas mykoplasma on ilmennyt jatkuvina flunssina. Pelottavinta on, että taudista tiedetään niin vähän, eikä yksiselitteistä ja varmaa hoitoa tai testejä tunnu olevan. Hetken kun luulee jo olevansa terve, niin muutaman päivän päästä saattaa olo olla kuin ylikunnossa olisi.

Kolme päivää Tunturisuunnistuksen jälkeen sauvakävely sujuu jo... Saa nähdä ehtiikö tyttö terveeksi ja kuntoon syyskuun SM-kilpailuihin!