Kevättaistelu ja eka SM-mitsku!

Huh ei hellettä vaan tätä kevättä. Keväällä on liikkeellä kaikenlaisia pölyasiainselittelijöitä ja itse kyllä liityn joukon jatkeeksi. Prisma-rasteilta tuli heikko 17. sija ja TampereGameseissa roikuin minkä jaksoin ja tulin maaliin siellä pitkän letkan keskellä.

Koko kevään on ollut (Tiomilaa lukuunottamatta) kuntoon nähden sellaista alisuorittamista ja heikkovoimaisuutta, että kyllähän se lopulta katkaisi kamelin selän niin, että oli pakko myöntää etteivät oireet pysy poissa ajatuksen voimalla. Vaihdoin lääkkeet ja siihen tuli kaupan päälle Etelä-Savon sadekuurot: johan löytyi uusi vaihde. Ensimmäistä kertaa koko keväänä ei sattunut kurkkuun ja rintakehään kisan jälkeen. Josko nyt olisi tässä asiassa löytynyt ratkaisu. Tampereen metsät vielä huutelevat sadetta.

Pölytaistelun jälkeen saattoi sittenkeskittyä nautiskelemaan vuoden ensimmäisestä SM-kisaviikonlopusta. Mikkelin torilla irtosi sprintistä seitsemäs sija perusjuoksulla. Minna meni ohi hurauttamalla ja sen jälkeen oli aika hapokasta kamppailla maaliin. Mutta pitkästä aikaa sain olla tyytyväinen kisaan.

Sunnuntain erikoispitkillä ripustettiin kaulaan ensimmäinen aikuisten SM-mitali. Maajoukkuenaiset tosin leireilivät jo Kolin laitumilla, mutta tälläkin kertaa tuloksiin laskettiin vain osallistuneet. Kisa meni näin:

Lenkki 1 (3,7 km): Minuutti lähtöpamauksen jälkeen en nähnyt enää ketään. Suunnistus lähti sujumaan mukavasti, eikä jaloissakaan tuntunut väsymystä eilisestä.

Lenkki 2 (3,6 km): Mukavasti sujui tämäkin. Yksin sai kulkea.

Isi anna geeliä!

Lenkki 3 (8,4 km): Kuulin kartanvaihdossa, että olen minuutin johdossa. Tuntui edelleen hyvältä ja rauhalliselta. Rastille 16 minuutin koukku. Kahden pitkän reitinvalintavälin jälkeen Karo sai kiinni ja pienen yhteispätkän jälkeen erottiin omille valinnoille. Jalat alkoivat tuntua raskailta. Pitkän välin jälkeen näin taas Karon ja tiesin, että johdan noin minuutilla. Piristyin. Vain pari väliä jäljellä ja sittenhän tämä loppuu! Jee! Tuollaisen ajatuksen jälkeen tulee kaikkien teorioiden ja todennäköisyyksien mukaan pummi ja tällä kertaa sen suuruus oli kolme minuuttia. Karo meni siinä salaa ohi ja voitti. Olin toinen, loppukirissä oli vielä onneksi voimia, ettei Gunellkin päässyt ohi.

Kaksoisvoitto leirikaverin ja siskonpoikaystävänsiskon kanssa.

Olipa lähellä, olinpa tyhmä ja olipa kauhian ihanaa suunnistaa omaa vauhtia, omilla taidoilla ja toimivilla keuhkoilla!