Kyllä kotona on mukavaa. Joskus lenkillä tietysti toivoisi olevansa etelässä, mutta onpa ollut mukava päästä myös hiihtelemään ja lumisille pikkupoluille juoksentelemaan. Parina aamuna kävin heti herättyä Hallilan pikkupoluilla lamppulenkillä. Perjantaina puut tulivat lumisiksi pakkasesta ja kävin juoksemassa Kaupin rantapolulla. Takaisinkin tulin samaa reittiä, kun oli niin hiljainen ja kaunis järvimaisema, ihan kuin mustavalkoisesta valokuvasta, vain muutama tupa rannalla oli väritetty kirkkaiksi.
Nauttikaa nyt hyvä kansa rantapolusta viimeiseen asti:
kotiin tultuani kuulin kunnallisista asioista paremmin perillä olevalta
puoliskoltani, että pian saattaa saada rannassa kulkea valaistua pyörätietä!
Voi JEE!
(Vaikka olen tuota tiedonhakua opiskellut, niin joskus
unohtuvat perusasiat, esim. että hakusanoilla tampere kauppi suunnistuskartta
ei välttämättä tule kattavaa valikoimaa Kaupin alueen suunnistuskartoista, vaan
ihanaisia minnoja :))
Lauantaina oli vuorossa ensimmäinen kova reeni Uuden-Seelannin
jälkeen eli kolmeen viikkoon. Meni siinä hetki palautuessa, kun en vaan
malttanut levätä ennen kuin oli pakko. Sitten kaksi päivää huilia ja johan
alkoi taas sujua.
VK1-reeni meni mukavasti Rantaperkiössä pyöriessä, haukempaa
oli kuin puristella tiellä menemään, vaikka vähän säksätystä tarjoiltiin. Viikko 6: juoksua 90km ja hiihtoa 55km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti