Kaikkia näitä tarjosi Jämsän Elonen-sprintti 2012.
Kun kilpailuihin ei ole valmistautunut haluamallaan tavalla,
ei niihin ole erityisen mukava lähteä. Omasta vauhdista ei sairastelun,
nilkkavamman ja kilpailutauon jälkeen ollut aavistustakaan, ja kun edellisestä
otatuksesta rankikärkien kanssa oli kuluntu kaksi kuukautta, niin kyllähän
siinä vähän pisti jännittämään.
Aamun metsäsprinttikarsinta sujui kuitenkin ihan hyvin ja
sekös helpotti, ei tarvinnu enää vauhtia jännätä. Sijoitus viides.
Iltapäivän välierässä sujui kymmenen rastin verran oikein
mainiosti, kun pääsin jo vähän karkuun Minnan ja Karon kanssa. Mutta ilo oli
ennenaikainen, kun vielä oli neljä rastia jäljellä ja siinähän mie sitten ehdin
rysäyttää. Ensimmäinen kerta knock-out-sprinttiä: eipä ollut paljon taktiikkaa
tullut mietittyä ja keskityin vaan omaan tekemiseen katsomatta minne muut
menee.
Harmittihan se. Mutta kumppanin terveysongelmia läheltä
seuranneena ja omien pikkuongelmien jälkeen isoin tunne tauon jälkeen oli
kuitenkin ilo siitä, että voin kilpailla terveenä. Ehkä vähän kehittyneenäkin
vielä. Se on sitten oma vika, jos pää on tyhmä. Pääasia, että on päässyt
yrittämään hyvävoimaisena: siitä pitää muistaa nauttia!
Kartat täällä. Nii ja Isa oli finaalissa ja Laura kannustamassa, jee :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti