Kirjassa muistutetaan, että suurin osa vammoista johtuu
jostakin ja on siis ehkäistävissä. Ne eivät ole sattumaa. Näin olen itsekin
ajatellut. Ja joskus kirjoittanut täälläkin, miten siitä seuraa iso vastuu,
mutta samalla myös mahdollisuus.
Nilkka vääntyi tänä kesänä kaksi kertaa. Kesäkuun alussa
selvisin nipistyksellä ja viiden päivän juoksutauolla. Heinäkuun lopussa sattui
kovemmin, tuli turvotusta ja mustelma.
Molemmilla kerroilla olin suunnistamassa ja tunsin itseni
väsyneeksi. Ensimmäisellä kerralla halusin käydä Mikkelissä ollessa vielä
lyhyen radan, kun kerran sinne hienoihin maastoihin pääsi, oli hyvä kartta,
liput metsässä, kaunis kesäilta, intoa. Toisella kerralla oli juostu edellisenä
iltana keskimatkan kisa, jossa sain itsestä irti (mikä usein tarkoittaa
seuraavana päivänä huonoa kulkua). Uni ei tullut, kun kisa juostiin vasta klo
19 illalla.
Väsyneenä refleksi toimii huonommin, väärän liikkeen
varoitus ei ehdi aivoihin ja sieltä takaisin suorittamaan korjausliikettä, kun
virhe on jo tapahtunut. ”Motoristen yksiköiden syttymistaajuus laskee enemmän
kuin voimantuoton ohjauksen kannalta olisi tarkoituksenmukaista tai kaikkein
nopeimmat motoriset yksiköt eivät rekrytoidu lainkaan,” kuvataan Huippu-urheiluvalmennuksessa
väsymystä hermo-lihasjärjestelmässä.
Väsyneenä tehdyistä suunnistusharjoituksista on harvoin
taidollisestikaan mitään hyötyä. Silti on mahdotonta päättä, että en enää
koskaan suunnista väsyneenä, koska nilkka voi mennä ympäri. Kisan lopussakin on
väsymystä.
Paremmin voin kuitenkin suunnitella. Voin oppia kuuntelemaan
kehoa tarkemmin. Heinäkuun vamman tapauksessa voisi harjoituskisoissa ottaa
huonona päivänä löysemmin, eikä aina painaa sata lasissa, vaikka onkin
numerolappu rinnassa. Jos haluan kilpailla näin paljon, on tarkasti eroteltava
tulostavoitteelliset kisat ja harjoituskilpailut. Voin teipata paremmin.
Jo 12 vuorokautta turmasta ja olen malttanut olla
juoksematta, vaikka olen ollut viikon Ylläksellä. Kehityn koko ajan, eikä
koskaan ole liian myöhäistä tehdä omaa parasta. Parasta päivää, parasta
tunnetta, parasta suoritusta. Parhaan tuloksen kanssa voi noin 42 ikävuoden
jälkeen olla hankalaa, mutta siihen on vielä 14 vuotta. 14 vuotta sitten olin 14-vuotias. Se on aika pitkä aika. Lapissa kiire on poissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti