Viikon parhaaseen päivään ei sittenkään tarvittu Espanjan
aurinkoa ja hiekkarantaa. Se oli sunnuntai Kangasalla.
Lähdin yhdeksältä puolipitkälle lenkille. Oli kirkas
auringonpaiste ja kirpeä aamupakkanen. Juoksin lempireitin maaseudun
hiekkateillä peltojen ja metsäsaarekkeiden maisemissa. Jalat oli kevyet. Kulki
ja hymyilytti. Oli kivaa juosta tuttuja teitä, oli kaunista ja hiljaista.
Pateettista, mutta muualla asuessa on sittenkin kiva palata kotimaisemiin.
Kotona <3 Äiti <3 laittoi ruuan valmiiksi pöytään,
eikä mitä tahansa ruokaa, vaan uunilohta ja uunijuureksia. Koko päivän tuli
penkkiurheilua. Suomalaiset ei pärjänneet. Vaikka kovat tulokset on urheilijalle
kiva juttu, voi yhtä hyvä urheilupäivä olla kotipäivä, kun kaikki sujuu.
Erittäin hyvä ystävä soitti ja kertoi, mitä kuuluu oikeasti.
Toinen erittäin hyvä ystävä tuli penkkiurheilemaan, kun itse en urheilu-uutispäivitystöiltä
ehtinyt tapaamaan muualla. Niin tämä oli työpäiväkin!
Illalla vielä pyöräilyä Selinin selostamana, sitä ei
Eurosport Virossa tarjoile.
Juoksu on alkanut sujua nopeasti tauon jälkeen. Nyt vaan
tarkkana kylmien kevätkelien kanssa, niistä jänne ei tykkää yhtikäs...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti