Lauantaina tutkimusmatkailtiin Virossa posottamalla Ladalla
50 kilometriä viivasuoraa moottoritietä itään. Siinä kohdassa tien
pohjoispuolella sijaitsee Lahemaan kansallispuisto.
Hypättiin Ladasta ja tallattiin polkua kolme tuntia.
Takatalviko se oli vai oltiinko jo niin lähellä Venäjää, että sieltä tuntui
kylmä henkäys luissa ja ytimissä, mutta kylmä tosiaan oli.
Reitin alussa oli komeaa lampien täplittämää suomaastoa.
Sunnuntaina suunnistettiin Laagrissa. Oli taas jäätävän
kylmä, maasto oli jäätävää pusikkoa ja väsytti. En ollut tajunnutkaan, miten
paljon jalkapohjan pikkulihakset vaikuttavat epätasaisessa maastossa
juoksemiseen, mutta nyt kun ne olivat aivan jumissa, niin sen kyllä huomasi.
Lopuksi kaatua mätkähdin mahalleni ja kompassi meni säpäleiksi. Radasta jäi
puolet kiertämättä. Hyvillä mielin kuitenkin porskutetaan kohti kisakautta,
sillä kaikki muut viikon harjoitustunnit menivät ihan hyvin ja jänne ei ole
kiukutellut.
Ennen viikonloppuna alkavaa Ruotsin leiriä olen ollut
hierontakuurilla. Kevään korvalla löysin lopulta Tallinnasta hyvän hierojan
Priit Tenisten, joka on myös fysioterapeutti. Espanjan ja Ruotsin leirien
väliin varasin puolentoista viikon ajalle kolme hoitokertaa, jotta saisin vielä
kuriin viimeisenkin vaivan eli toisen jalan jumiutumisen maksimivauhtisissa reeneissä
ja kisoissa. Juoksu sujuu jo ihan hyvin, mutta kilpailuihin on kiva mennä silloin, kun kaikki on kunnossa. Vähän aikaa vielä, niin eiköhän sitten niin sanotusti ala oleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti