Kuntoutusprosessi on sisältänyt etumatkaa ja takapakkia. Blogin
kirjoittaminenkin jäi vähälle, kun tuntui, ettei tiedäkään onko tänään
kirjoitettu ollenkaan ajankohtaista huomenna. Nyt tuntuu kuitenkin jo aika
varmalta.
Pääsin hyvin etuajassa kokeilemaan vahvalla nilkalla
juoksua, mutta ilmeisesti toinen jalka oli kuormittunut konkkailukuukauden
aikana liikaa, kun siihen iski jännetulehdus jalkapöytään. Sitä kesti kolme ja
puoli viikkoa, sitten se katosi kerralla, eikä ole tullut takaisin, vaikka olen
nyt jo yli viikon päivät tehnyt juoksuvoittoisia lenkkejä.
Aloitin 1-4 minuutin juoksupätkillä, välissä 1min kävelyä.
Lihaksisto tottui sillä tavalla tauon jälkeen juoksuun paremmin kuin pidemmällä
kertarykäisyllä. Pieniä lihaskipuja tuli jalkoihin joka päivä eri kohtiin,
mutta nyt nekin tuntuvat jäävän pois. Tänään aamulla meni helposti jo yli
kymppi tunnin aikana. Nilkka on vahva, vähintään yhtä tukeva kuin toinen.
Syksyn aikana olen pyöräillyt ja vesijuossut, kaipa
niistäkin on ollut apua, ettei aivan ole kroppa mennyt tukkoon. Motivaatiopankki
on aivan kukkuroillaan levätyn syksyn jälkeen. Harjoituspäiväkirjassa alkoi
tällä viikolla uusi vuosi, mutta pikkuisen täytynee vielä passailla tuntisarakkeen
paukuttelun kanssa, että nyt ei enää iskisi ollenkaan takapakkia!
Hienoa kuulla nilkan kuulumisia!!
VastaaPoista