Arkiston kätköistä 2

En malttanut paljastaa kaikkia muutossa löytämiäni aarteita kerralla, koska odotin, että vastaan tulisi myös suunnistusalbumi vuosien takaa. Siinä olisi ollut kuva nuoresta maailmanmestarista Pasi Ikosesta poseeraamassa jännittyneiden 13- ja 14-vuotiaiden Kangasalan tyttöjen Heinin ja Outin kanssa. Eipä siinä osannut ajatella, että joskus kävisi samalla leirillä ja juoksisi samassa arvokisajoukkueessa kuin maailmanmestari.

Kuva tuli mieleen tästä kartasta, joka tuli vastaan karttalaatikoita siivotessa. Teho-ryhmän harjoitus Leimaukselta 2002 ja maailmanmestarin nimmari kylkeen.

Arkiston kätköistä 1

Kaikkea sitä muutossa löytyy varastosta, esimerkiksi AV-ryhmän takki vuodelta 2004. Vähän on muoti muuttunut kymmenessä vuodessa.

Tässä ollaan lähdössä suunnistusvetoihin Pohjois-Kangasalla. Nilkka kestää jo hyvin ja rastitkin löytyi. Muuten viikko on mennyt lähinnä lihaskuntoharjoittelun ja edestakaisin kävelyn eli muuttotouhujen parissa.

Tyhmyydestä vesijuoksutetaan

Olen nyt päässyt jalkalenkkeilemään kahden viikon ajan. Tiistaina juoksin ensimmäisen kerran 6 km putkeen, kävelykevennyksellä olin kyllä tehnyt jo kympin lenkkejä.

Keskiviikkona menin sitten ekan kerran pikkupoluille, matkaa tuli 8 km, josta juoksin ehkä 5 km, kun sitten alkoi pistää. Jalkojen puolesta meni tosi hyvin ja lähdin illalla vielä saunalenkille.

Saunalenkillä tuli vastaan neljä punaista Pyrinnön pirulaista, jotka sanoivat, että tuolta mennään ja juttelivat mukavia ja niin minäkin menin ja saunalenkistä tuli kymppi. Yhteensä siis 18 km jaloittelua.

Tiistaina ekan kerran 6 km, keskiviikkona 18 km. Onhan se todella tyhmää näin perjantaina ajatellen, mutta siinä hetkessä kaikki tuntui niin hyvältä!

Torstaina oli nilkka turvoksissa, mutta se ei ole vaarallista, vaan ihan luonnollista rasitusta lisättäessä. Mieluummin kuitenkin juoksen jatkossa joka päivä vähän ja vähitellen enemmän. Nyt jouduin takaisin altaaseen.

Viime talvena, kun kaikki sujui, olivat juoksu, hiihto ja suunnistus ainoat harjoittelulta tuntuneet lajit. Onko vesijuoksusta mitään hyötyä! Tulee siinä ainakin tehtyä käsilläkin jotain ja nälkäkin tulee. Enemmän hyötyä, kuin niille vanhemmille, jotka tuovat lapsensa uintiharjoituksiin Hervannan uimahalliin ja istuvat itse kaiteen takana räpläämässä kännykkää, mitä ihmettä, miksei ne tulee itse uimaan tai tee lenkkiä sillä aikaa...

Nyt meni sivupolulle, mutta huomenna taidan päästä jo kokonaan pois polulta reippailemaan lumiseen metsään. Kun koko syksyn kestänyt maltti ratkesi heti juoksun alkaessa sujua, piti valmentajakin ottaa hätäpuhelulla mukaan kuvioihin ja nyt on marraskuun tavoite selvä: liikkua paljon ja saa kävelläkin, mutta sattua ei saa enää vahinkoja eikä nilkkaan!

Tallinna-päivitys

Syksyisin tähän aikaan on tässä blogissa tullut juttua Tallinnan reissulta. Taas on reissu tehty, mutta tällä kertaa vähän erilainen. Etsittiin nimittäin asuntoa!

Juho sai Tallinnasta töitä. Olen innoissani: uudet lenkkipolut, maastot ja maisemat! Asuntoa ei vielä tällä pikakäynnillä löytynyt, mutta vinkkejä ja lisätietoa tuli. Joulukuun alusta olisi kuitenkin tarkoitus siellä jo elellä.

Baanalla taas!

Kuntoutusprosessi on sisältänyt etumatkaa ja takapakkia. Blogin kirjoittaminenkin jäi vähälle, kun tuntui, ettei tiedäkään onko tänään kirjoitettu ollenkaan ajankohtaista huomenna. Nyt tuntuu kuitenkin jo aika varmalta.

Pääsin hyvin etuajassa kokeilemaan vahvalla nilkalla juoksua, mutta ilmeisesti toinen jalka oli kuormittunut konkkailukuukauden aikana liikaa, kun siihen iski jännetulehdus jalkapöytään. Sitä kesti kolme ja puoli viikkoa, sitten se katosi kerralla, eikä ole tullut takaisin, vaikka olen nyt jo yli viikon päivät tehnyt juoksuvoittoisia lenkkejä.

Aloitin 1-4 minuutin juoksupätkillä, välissä 1min kävelyä. Lihaksisto tottui sillä tavalla tauon jälkeen juoksuun paremmin kuin pidemmällä kertarykäisyllä. Pieniä lihaskipuja tuli jalkoihin joka päivä eri kohtiin, mutta nyt nekin tuntuvat jäävän pois. Tänään aamulla meni helposti jo yli kymppi tunnin aikana. Nilkka on vahva, vähintään yhtä tukeva kuin toinen.

Syksyn aikana olen pyöräillyt ja vesijuossut, kaipa niistäkin on ollut apua, ettei aivan ole kroppa mennyt tukkoon. Motivaatiopankki on aivan kukkuroillaan levätyn syksyn jälkeen. Harjoituspäiväkirjassa alkoi tällä viikolla uusi vuosi, mutta pikkuisen täytynee vielä passailla tuntisarakkeen paukuttelun kanssa, että nyt ei enää iskisi ollenkaan takapakkia!