Kun nyt juoksuttaa ja suunnistustuntuma on ollut vielä
hienosäätöä vailla, päätin ennen pääsiäistä käydä Rasti-Lukon kansallisissa
harjoittelemassa sujuvuutta.
Kartoitustyyli on Satakunnassa aika erilainen kuin Hämeessä.
Meni siinä hetki ihmetellessä ja pummasin kolmea ensimmäistä rastia ja vielä
viidennenkin rastipistettä ennen kuin alkoi sujua vähän paremmin. Välillä
suunnat tuntuivat ihan kummallisilta, mutta alun haparoinnin (yht. 4-5min)
jälkeen osasin vähän varmistella.
Keli oli kolea, ja vaikka olin verrytellyt hyvin, tuli
märkään metsään mennessä kylmä, kun vaatteet kastuivat. Kankeuskin helpotti muutaman
rastin jälkeen. Voitto irtosi niukalla marginaalilla, mutta vasta sujuva, hyvä
suoritus olisi lämmittänyt. Sykähdyttävintä koko kisassa olivat pienen
metsälammen yllä kohti kaartaneet valtavat joutsenet. En olisi huomannut, jos
ei tiellä vastaan juossut kilpailija olisi huutanut: ”Varo joutsenia!” Kyllä lämmin saunakin sykähdytti maalissa loppuverkan jälkeen.
Iskä ja äiti lähtivät kyyditsijöiksi, kannustajiksi,
muonitsijoiksi ja kisakuvaajiksi. Isän ottamia viime kesän MM-kuvia löytyytäältä. Nyt haluaisin fiilistellä pari päivää EM-kisojen online-seurantojen
ääressä, mutta vaikeaa on…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti