Tiomila-ennakko

Ruokakuntamme Radiokasvo ennakoi Tiomilaa virallisessa yhteydessä eli Raskaasti:ssa. Ennakkospekulaatiot ne aina nostattaa mukavasti kisatunnelmaa, ei kun kuuntelemaan!

SK:n nuorten aikuisten jaostossa ehdimme mukavasti aloittaa spekulaatiot Portugalin leirillä takkatulen ääressä Darein syrjäkylässä jo helmikuun puolella. Viikon nettipimennossa ehdittiin sorvata joukkueet reenikartan taakse, mutta valitettavasti se paperi meni sytykkeenä ja ei päästä vertailemaan kenen talvikunto on kestänyt kevääseen ja kuka yllätti.

Mulle on viime vuosina vakiintunut Tiomilassa osuus numero 2. Kahtena viime vuonna takaa-ajo on sujunut mainiosti, joten osuudesta on tullut lemppari. Kokonaisuudessaan joukkueemme näyttää tältä:

1. Evely Kaasiku

2. Outi Ojanen

3. Anna Kotkajuuri

4. Iida Savolainen

5. Iveta Duchova

Viime vuonna oltiin Tiomilassa 20. ja se lienee hyvä tavoite tänäkin vuonna.

Muuten Tiomilassa on tullut käytyä sen verran monta kertaa, että osaan jo ennakoida monta asiaa. Ennakoin, että kaupasta ostan päärynävissyä ja lauantai-aamuna alkaa jännittää. Naisten koutsia Jaanaa jännittää kuitenkin vielä enemmän, ja siksi se saattaa vähän pummata omalla osuudellaan kakkosjoukkueessa. Lähtölaukauksen jälkeen on noin 45 minuuttia aikaa surrata screenin ja bajamajojen välillä. Ennusteessa on sadetta, joten henki kulkee ja menee hyvin. Maasto on mukavata ja rastit löytyy. Oman suorituksen jälkeen jännitys ei helpota, kun vielä on kolme osuutta jäljellä. Ennakoin, että kisan jälkeen otetaan todennäköisesti ruotsalainen kisakeskushamppari. Katsotaan pari miesten osuutta ja mennään nukkumaan koulumajoitukseen. Sunnuntai on aika pitkä hengailupäivä ja maanantaina kotona väsyttää.

2011

2012

Vinsprinki

FinnSpringin pitkä matka meni ihan hyvin eli tasapaksusti. Yhdelläkään rastivälillä ei tullut yli 50 sekuntia takkiin, mutta yhdelläkään en ollut nopein. Ei ollut kulkupäivä, en tummunut. Olin neljäs, +1:07.

Neljällä rastivälillä jäin kuitenkin 45 sekuntia, ja kun kolme niistä sijoittuu peräkkäin samalle mäelle, niin mitähän siellä tapahtui? Voitto ainakin taisi mennä.

6-7 (44s) En tehnyt suunnitelmaa loppuun asti. Polkua vai rinnettä? Tuli välimalli, ei hyvä.

8-9 (45) En tiedä, miksi olin hidas.

9-10 (46) Rastille pieni koukku, kumman ylhäällä tuntui olevan.

Myöhemmin:

22-23 (47) Samoin tässä koukku rastille. Ajattelinkin kyllä, että mieluummin liian ylhäältä kuin epävarmasti rinteessä, mutta näkyvyys olikin yllättävän hyvä ja rastipiste selkeä, joten olisi pitänyt uskaltaa puskea alempana.

Olisi tietysti mukavampaa spekuloida niillä asioilla, mitkä meni oikein hyvin, mutta kaikki oli nyt kovin normaalia. Toisaalta normaalisuoritushan on se, mitä aina peräänkuulutetaan. Tee normaalisuoritus, se riittää. Normaalisuorituksessa on vaan se ikävä puoli, että sen jättämä tunnekin on tosi normaali. Oikein hyvä suoritus on siitä mukavampi, että siitä tulee oikein hyvä fiilis!

Suoritusta parempi fiilis on siitä, että viime vuonna tähän aikaan kulun vieneitä allergiaoireita ei ole juuri tuntunut, vaikka pölyt ovat valloillaan.

Vaarallinen junnu. Täytyy vanhempien naisen kohta lisätä vauhtia koneeseen, tai tää tulee ohi.

Lauantaina tummuneen Tikki-Karon ja muut kuvasi iskä.

Tulokset

Suunnistajan viikonloppureissuvinkit Tallinnaan

Suunnistajan kalenteriin ei paljon turistiviikonloppuja mahdu, ja kun laivailemaankin päästään monta kertaa vuodessa, ei Tallinnan matkailu ole keskivertosuomalaiseen nähden ollenkaan suosittua. Jos joku kuitenkin ehtii paikalle kauniina kesäviikonloppuna tai pimeänä rospuuttokautena, niin tässä muutama reissuvinkki.

Aamulenkki

Tallinnan päivä alkaa aamulenkillä mukavissa maisemissa. Vanhan kaupungin voi kiertää melkein kokonaan puistoja pitkin, tai sitten voi suunnata satamasta itään hiekkarannalle. Kadriorgin puistossa löytyy nurtsia paljasjalkatossuilijoille.

Kadriorgin palatsi aamuauringossa

Sprinttireenit

Vanhassa kaupungissa voi tehtä keskieurooppalaistyyppisen sprinttireenin.

Kadriorgin puistossa taas suomalaisemman. Isossa puistossa on muutenkin paljon nähtävää, kuten kummallinen Kumun taidemuseorakennus, Kadriorgin palatsi, joutsenlampi ja pieni kanaali. Kävin pääsiäisreissulla juoksemassa viime kesän Tallinn O-weekin radan.

Pitkä lenkki

Pitkän lenkin voi heittää vaikkapa posottamalla bussilla kohti Pirita-metsää ja Viimsiä, hyppäämällä kyydistä mukavaan mäntykangasmetsään ja laputtelemalla sieltä pois. Pirita-metsässä on myös erikoinen Metsakalmistun hautausmaa, jonne on haudattu paljon Viron historian merkkihenkilöitä. TV-tornin juurellekin voi hilpaista samalla reissulla. Bussimatkasta (joka paikkaan Tallinnassa) selviää alle 1,5 eurolla.

Kartalta näyttäisi mukavalta suunnata pienen järven Ülemisten ympärijuoksulle, mutta se ei kannata. Järvi on tiukasti aidattu, eikä lähelle rantaa pääse ollenkaan. Sieltä tulee Tallinnan juomavesi.

Iltarastit ja kilpailut

Kaikki iltarastit ja kilpailut on merkitty samaan kalenteriin. Tallinnan iltarastit on iso tapahtuma, enimmillään osallistujia on ollut Tampereen iltarastien verran. Jukolan jälkeen kisataan Tallinn O-week, viiden osakilpailun rastiviikko.

Muonapuoli

Marketeista saa alle kolmella eurolla boksillisen lämmintä ruokaa lounaaksi. Aurinkoisella säällä se maistuu kauniissa puistossa. Jälkiruokasuosikkini on hapuke, parin haukkaisun kokoinen rahkaherkku (hinta 20-50 c), joita on maitohyllyssä iso valikoima.

Illan ruokapaikoista suosikkini on F-Hoone. Se sijaitsee vanhassa teollisuuskorttelissa rautatieaseman takana, Telliskivi-kadulla. Sinne kävellessä saatta meinata usko loppua, ainakin pimeänä marraskuun iltana. Ei täältä voi löytyä mitään ravintolaa... Mutta kirpputorihuonekaluilla sisustettu vanha teollisuushalli on oikein viihtyisä. Pääruoat maksavat alle 10 euroa ja on hyvää! Ravintola on valittu jossain äänestyksessä Viron kymmenen parhaan joukkoon.

Vammautuneille

Tallinna sopii hyvin myös vammautuneille suunnistajille. Mieli lepää reissussa ja uusissa maisemissa. Ja mikä parasta, Voltaren on suhteessa vielä halvempaa kuin olut! Iso tuubi Fortea maksaa 9,99! (Suomessa 22,90)

Viron pääsiäiskarkelot

Jüriöön palkintopalli jäi vielä valloittamatta. Neljän osuuden jälkeen oli edustamani OK Ilves vielä piikkipaikalla, ja ankkurikin tuli maaliin ensimmäisenä. Dramatiikka alkoi vasta tuuletusten jälkeen, kun selvisi, että ankkuri oli käynyt väärällä hajontarastilla...

Itse juoksin neljännen osuuden. Menin rauhallisesti, kun en ole yösuunnistusta viime vuosina paljon harrastellut. Rastit löytyivät kuitenkin ihan hyvin. Kommentit kuultavissa urheilu-uutisissa! Jos ei viron kielestä saakaan selvää, niin ainakin voi nauttia Lembitu Kuusen klassisen tunteikkaasta urheilu-uutisäänestä. Ja nouskilaiset voi katsoa, että edelleen on Kraasin posket lommolla.

Sunnuntaina samassa maastossa käytiin keskimatkan kilpailu. Osallistujia ei ollut kuin kuusi. Olin vähän väsynyt yön kisasta. Nilkka pyörähti yökisassa, mutta teippaamalla se kesti hyvin juoksua. Kisassa tuli kuitenkin vähän lusmuiltua ja otin kaikki polkukiertovalinnat, mutta rastit löytyivät sentään suoraan. Kisan jälkeen kipeän nilkan saattoi upottaa jääkylmään lähdepohjaiseen lampeen (joka oli syntynyt nelipäisen lohen kyynelistä sen itkiessä morsiamensa perään), jonka kirkkaassa vedessä uiskenteli paljon sammakoita.

Kisamaasto oli supikkoalueella välillä ihan viidakkoseikkailua, niin paljon oli suurta runkoa poikittain. Alue oli jonkinasteista luonnonsuojelualuetta, joten kaatuneita puita ei korjata pois. Siitä tuli mieleen, ettei tavallisella nykyihmisellä ole käsitystä siitä, millainen olisi luonnontilainen metsä. Joka paikassa on ojitettu tai hakattu tai harvennettu 150 vuoden aikana, tai vähintään sitten on vedetty retkeilyreitti tai auton ääni kuuluu jostain suunnasta. Olisi tosi jännittävää päästä vanhaan koskemattomaan metsään, missä olisi oikeasti isoja puita ja kaikkia eri sammalia!

Menipä luontofiilistelyksi, mutta oli tosiaan ihanaa päästä pitkästä aikaa muuallekin Viroon kuin Tallinnan kävelymatkavyöhykkeelle satamasta katsoen.

Jüriöön tulokset

GPS

Keskimatkan tulokset

Pääsiäiseksi Viroon

Ehdin jo ilmoittautua Siljarasteille, ennen kuin tuli mahdollisuus osallistua Viron pääsiäiskarkeloihin, ja otin ilmon pois. Kun Siljarastit eivät ole katsastukset tai Huippuliigaa, päätin valita harvinaisemman kisareissun ja viettää pääsiäisen Virossa.

Lauantai-iltana kilpaillaan Jüriöö-viesti, joka on Viron suurin viestitapahtuma. Kisa on saanut nimensä Jüriöö ülestõususta eli Yrjönyön kapinasta, joka tapahtui vuonna 1343. Virolaiset nousivat tanskalaisia ja saksalaisia hallitsijoita vastaan, surmasivat saksalaisia, polttivat heidän omaisuuttaan ja piirittävät Tallinnan. Kapinan tuloksena saksalaiset kuitenkin kukistivat virolaisten vallankaappausyritykset ja kun tanskalaiset myivät hallitsemansa maa-alueet, jäi Pohjois-Viro Saksan valtaan. Kapina on ollut merkittävä myös siksi, että siihen liittyy Viron historian ensimmäinen kirjallinen lähde, jossa kerrotaan Viron kansasta, Liivimaan kronikka.

Sunnuntaina kilpailen vielä kansallisella keskimatkalla samassa maastossa. Kisat käydään Aegviidun Nelijärvellä, vajaat 70 km Tallinnasta kaakkoon.

Reissun onnistuminen vaatii aina hyvää matkalukemista. Lukukauden loppu on kahden tentin päässä ja toiseen on tenttiin on luettavana Topeliuksen Maamme-kirja. Aika ylvään isänmaallista luettavaa ulkomaan matkalle! Mutta kerrotaan siellä virolaisistakin, luvussa 67. Topeliuksen 130 vuotta sitten ilmestynyt kirja ei ole menettänyt ajantasaisuuttaan:

Eläessään aikaisemmin kovan sorron alaisina he eivät ole saaneet samaa vapautta ja opetusta kuin heidän suomalaiset veljensä, mutta nykyään se maa edistyy ripeästi. Kaikissa vaiheissaan virolaiset ovat uskollisesti säilyttäneet oman kielensä, omat muistonsa ja oman kansallisluonteensa. He ovat vilkasta, tunteellista ja sitkeätä kansaa, joka suuresti rakastaa isänmaatansa.

Toiseksi matkalukemiseksi valitsin jo kauan kirjajonossa hautuneen Garcian Sadan vuoden yksinäisyyden. Vähän synkän kuuloista yksityismatkalle! Mutta ei se varmasti sitä ole, aurinkoista ja uusia maisemia tiedossa. Mukavaa pääsiäistä!

Rasti-Lukon kansalliset

Kun nyt juoksuttaa ja suunnistustuntuma on ollut vielä hienosäätöä vailla, päätin ennen pääsiäistä käydä Rasti-Lukon kansallisissa harjoittelemassa sujuvuutta.

Kartoitustyyli on Satakunnassa aika erilainen kuin Hämeessä. Meni siinä hetki ihmetellessä ja pummasin kolmea ensimmäistä rastia ja vielä viidennenkin rastipistettä ennen kuin alkoi sujua vähän paremmin. Välillä suunnat tuntuivat ihan kummallisilta, mutta alun haparoinnin (yht. 4-5min) jälkeen osasin vähän varmistella.

Keli oli kolea, ja vaikka olin verrytellyt hyvin, tuli märkään metsään mennessä kylmä, kun vaatteet kastuivat. Kankeuskin helpotti muutaman rastin jälkeen. Voitto irtosi niukalla marginaalilla, mutta vasta sujuva, hyvä suoritus olisi lämmittänyt. Sykähdyttävintä koko kisassa olivat pienen metsälammen yllä kohti kaartaneet valtavat joutsenet. En olisi huomannut, jos ei tiellä vastaan juossut kilpailija olisi huutanut: ”Varo joutsenia!” Kyllä lämmin saunakin sykähdytti maalissa loppuverkan jälkeen.

Iskä ja äiti lähtivät kyyditsijöiksi, kannustajiksi, muonitsijoiksi ja kisakuvaajiksi. Isän ottamia viime kesän MM-kuvia löytyytäältä. Nyt haluaisin fiilistellä pari päivää EM-kisojen online-seurantojen ääressä, mutta vaikeaa on…

Rauman tulokset

Espanjan maailmancup

Kun Portugalin POMin suoritus ei riittänyt EM-kisoihin (ja siihen päälle iski vielä mielialaa laskeva flunssa), tuli alitajuntaan epävarmuus. Hyvän talven jälkeen mun hyvä suoritus ei riitäkään tavoitteisiin, kuten EM-paikkaan. Espanjaan lähtiessä mieli oli vähän maassa, mutta onneksi aurinko paistoi ja mallisuunnistuksessa oli niin mukavaa, että ikävät ajatukset unohtuivat. Oli kivaa lähteä lauantain pitkälle matkalle.

Pitkällä matkalla ei sitten ollutkaan niin kivaa. Kauden ensimmäinen hellekisa, kroppa oli shokissa ja tummui heti alussa. Aurinko paahtoi avointa maastoa, mittarissa oli +27 C. Penkat oli jyrkkiä. Meni kävelyksi, oli todella todella tummaa. Harkitsin keskeyttämistä. Tuli virheitä, kun piti taistella puhkinaisten jalkojen kanssa. Rata oli ylipitkä, voittajalla meni 1:27 ja mulla vielä 18 minuuttia kauemmin. Raastavaa.

Onneksi kuitenkin juoksin läpi! Tulipahan koettua! Illalla en ollut edes oikein puhki, kun ei vaan pystynyt juoksemaan hapottavaa vauhtia.

Tulokset

Sunnuntain keskimatkalla fyysinen vire oli paljon parempi. Kuuma oli kyllä edelleen. Suunnistus sujui aluksi vähän haparoiden, mutta isompi virhe tuli rastille 7 (35s) ja siinä kaksi minuuttia perään lähtenyt Helena Jansson nappasi kiinni. Hyppäsin kyytiin. Pystyin ihan hyvin suunnistamaan siinä vauhdissa ja pari rastia leimasinkin ennen Helenaa. Oli hienoa päästä näkemään maailmanmestarin kisatyöskentelyä.

Varvauksesta lähtiessä vaan ei rohkeus riittänyt, vaikka polku tuli vastaan ihmeellisessä suunnassa ja siinä sitten pummasin perässä ison koukeron (rastia 12). Pistän kyllä ihan omaan piikkiin, vaikka Jansson kovasti pyyteli anteeksi maalissa pummia.

Rastille 16 noustiin jyrkkä penkka uudestaan toiselta puolelta ja siinä tipahdin. Kun olisi vielä sen reilun minuutin jaksanut kyyditystä, olisi tullut kymppisija! Mutta rumasti tuli takkiin kahdella viimeisellä juoksuvälillä. Toinen jalka meni niin hapoille, että ei vaan pystynyt.

Tulokset

Parasta reissussa oli piristynyt mieli ja aurinko. Muistin nauttia siitä, että pääsen tekemään tätä hommaa kovassa paikassa. Suunnistus pitää vielä saada itsevarmempaan kuosiin, niin sitten on vielä mukavampaa kilpailla. Pistinkin heti nimen Rastilukon kansallisiin ensi viikonlopulle: vaikka kisoja on paljon, niin onhan ne parhaista parhaimpia harjoituksia.