Jämin suunnistusmaraton

Jämin suunnistusmaraton (kuntosarjassa) jäi viikonloppuna väliin, joten kävin eilen tekemässä pitkän lenkin naisten radalla. Aamulla yhdeksältä oli vielä kylmä, metsässä oli vähän sumuista. Kahden tunnin aikana aurinko kirkasti maiseman ja oli jäkälämatolla oli ylimaallisen kaunista.

Juoksukin kulki: pitkästä aikaa alkaa tuntua helpolta, luonnolliselta, jopa kehittävältä. Jalka ei jumitu enää. Hengitysrajoitin on päällä vielä muutaman viikon, mutta kyllä marraskuussa riittää tekemistä PK-alueellakin.

Kausi 2013 päättyi avaruusmyrskyssä

Urheiluvuosi vaihtui harjoituspäiväkirjassa. Viimeisenä päivänä Garmin oli hurjassa vireessä. Kilometrit taittuivat sen mukaan 4min/km, vaikka hölkkäsin. Satelliittiyhteydenkin löytyminen kesti viikonloppuna tosi kauan. Selitys löytyi Aamulehdestä.

Kausi 2013, tiivistelmä

Kaudella 2013 sairaspäiviä kertyi nolla. Kuitenkin olin kauhean paljon puolikuntoisena: ensin elämäni pahin allergiakevät, sitten oikean jalan jumia ja lopulta syyskuussa sellainen nilkkalukko, että tuli juoksutauko ja SM-kisat jäivät väliin.

Muistelen mieluummin harvoja ilon hetkiä: maailmancupin osakilpailun 11. sija Uudessa-Seelannissa ja Euromeetingin keskimatkan 7. sija. Lisäksi toukokuun SM-viikonlopulle löytyi kulku viime tipassa astmalääkevaihdoksella. Muistan sen tunteen, kun yllättäen sain juosta niin ettei sattunut kurkkuun eikä keuhkoihin! Sprintissä olin seitsemäs ja erikoispitkällä toinen.

Kun koko vuodesta jäi sellainen kuva, että ei kulkenut ja yhtenäiset, hyvät, kehittävät harjoitusjaksot jäivät vähäisiksi, niin numeroita katsoessa saatetaan huomata määrien kuitenkin hiukan nousseen. Reilusti on varaa nostaa, kun pääsee täysikuntoisena tahkoamaan.

Kilometrejä 4350, josta juoksua/suunnistusta/vaellusta 3650 (viime kausi 3800/3100)

Tunteja 460 (438)

PK:n osuus 85%

Uusi urheiluvuosi, uusi harjoitus: nyt suuntaan Lukonmäkeen sauvarinteeseen. En ole ennen kokeillut.

Lujaa laatua - Lada!

Ensiautomme on tosiasia. Hän on Lada. Lujaa laatua.

Nyt on sitten vapautta mennä juoksemaan uusin paikkoihin ja vieraisiin metsiin.

Valitettavasti vain keuhkot eivät vaikuta olevan yhtä lujaa laatua. Marraskuussa tehtäviä testejä varten ovat astmalääkkeet tauolla kuukauden verran. Viikossa katosi suorituskyky. Kävin sen toteamassa Kotojärven ympärijuoksussa Pornaisissa, kauniin huurteisessa maalaismaisemassa. Odotin kovasti suunnistukauden jälkeisiä juoksukisoja, mutta viivalle taidan päästä vasta talven Teivo-cupeissa ja Pyynikin testijuoksuissa.

Toivottavasti ihan sauvakävelyksi ei mene, vaan pystyisin lääketauon aikana juoksemaankin. On turha suunnitella, pitää nauttia siitä, mitä tänään pystyy tekemään. Siinä on oppimista.

Vuoden kotileivonnainen löytynyt: proteiinipatukka

En meinaa päästä tässä tekstissä mitenkään alkuun, kun pää on sekaisin onnesta ja hehkutusfraaseista. Itse tekemällä saa parempaa: nyt on testattu, että tämä pätee myös proteiinipatukan kohdalla.

Maku on taivaallinen (ehkä se johtuu asiagolaisesta hunajasta?). Kaupan jäystettävistä patukoista saa pulittaa 1,70-3 euroa kappale, itse tehtyjä saa kokonaisen satsin samalla hinnalla. E-koodien määrään voi nollata valitsemalla ainekset. Itse käytin vaniljanmakuista proteiinijauhetta, mutta maustamatonta heraproteiinia käyttämällä voi halutessaan välttää nekin makeutusaineet. Ehkä seuraavan satsiin voisi laittaa cashewpähkinöitä tai muuta herkkua sekaan.

Leipomisvaihe kesti vaivaiset kolme minuuttia, sitten tunniksi jähmettymään. Säilyvät muutaman päivän, voi pakastaa.

Ohje löytyi täältä.

2,5 dl maapähkinävoita
8 rkl hunajaa 
reilu 3 dl heraproteiinia 
2,5 dl kaurahiutaleita

Mittaa maapähkinävoi ja hunaja kulhoon, kuumenna mikrossa pehmeäksi. Lisää loput ainekset ja sekoita tasaiseksi. Taputtele levyksi leivinpaperilla ja laita tunniksi jääkaappiin jähmettymään.

Reenaa. Nauti. Reenaa lisää.

Lavaronen ja Asiagon maastoissa

Italian leiri ja jo pari palautumispäivääkin takana. Leiri jakaantui osaltani kolmeen osioon.

1. Ensimmäiset harjoitukset, Lavarone

Intoa oli kuin kevätaikaan. Sellaista teettää kolmen viikon pakollinen juoksutauko! Ennen leiriä sain onneksi juostua ilman ongelmia viisi päivää, joten oli mukava lähteä reissuun. Passo Coen keskimatka 1700 metrin korkeudessa helli aisteja. Hengitettiin maastoa ja haukottiin happea.

2. Kaksi kilpailua, Lavarone

Mainittavia tuloksia ei saavutettu. Suuresti vaikutti, että keskimatkan aamuna kaikki ravinto luiskahti ruumiista läpi turhan nopeasti. Seuraavassa, sitä seuraavassa ja kaikissa reissuissa on herkkämahaisen muistettava tyytyä pulloveteen, vaikka kraanavesi olisikin juomakelpoista. Kokemus opettaa, mutta miksei se muka ollut tätä jo aiemmin opettanut... Keskimatkalla suunnistin välillä sujuvasti, mutta tyhjien lihaksien kylkeen otin pari isompaa koukkua.

Seuraavan päivän pitkälle matkalle oli tietysti vähän jännittävää lähteä edellisen päivän pohjakosketuksen jälkeen. Tummaa olikin. Päätin, että läpi mennään joka tapauksessa. Pitkiä kisoja olen joutunut keskeyttämään tänä vuonna pariin kertaan, ja nyt kun ei vaivannut jalka eikä hengityselimet, eikä enää mahakaan, niin ei ollut mitään syytä keskeyttääkään. Saavutukseksi jäi kuitenkin se läpimeno.

Kisasivut

3. Karstimaastoharjoitukset, Asiago

Kilpailuiden jälkeen muutettiin 30 kilometrin päähän Asiagoon. Vaikka matkaa oli vähän, maastot muuttuivat suuresti. Nautiskelin satumaisista metsistä. Lopussa alkoi jo väsy painaa ja viimeisissä reeneissä ei enää laikka haljennut.

Kiviä riitti.

Ensi vuoden MM-maastotyyppi siis katsastettu ongelmitta. Suurin ero Keski-Euroopan keskivertomaastoon oli vaaleanvihreän vihreys: se oli Italiassa hyvin juostavaa.

Kotonakin on mukavaa. Leppoisana sunnuntaipäivänä hölköttelin Pirkan hölkän loppukilometreillä kannustajana ja löysin lähisuolta karpaloita. Taivas oli kirkas ja aurinko lämmitti vielä mukavasti. Tänään aamulla tein trail running -harjoituksen, vitsi miten muodikasta!